Moskovalta saa varastaa.

Tähän saakka olen ollut varsin tyytyväinen joukkueen taustaorganisaation toimintaan. Suunnitelmallisuutta ja sitäkautta ja sen lisäksi myös ammattimaisuus on lisääntynyt, loistavaa, sillä pyrin itse tekemään asiat sekä henkisten että fyysisten resurssien puitteissa mahdollisimman hyvin.

Ainoa särö tähän hienoon kuvaan taustatoiminnasta on tullut viimeisen kolmen päivän aikana, jolloin aiemmin loistavana hierojana kunnostautunut painijamainen jässikkämme ukrainasta on niin sanotusti hiukan gonahtanut(kirjoitettiinko se noin?), jos asevelvollisten virallista termistöä käy lainaaminen. Hieronnassa tämä ei näy eikä tunnu, mutta taustatoimissa kyllä, ja se on käynyt selväksi slaavilaisen kiivaista keskusteluista, joita kyseisen henkilön ja DS:n kesken on käyty.

Nyt on sitten selvinnyt, että mies on loikannut hiljaiseen neuvostotyyliin toisen joukkueen leipiin, ukrainalaisten siis, heti toukokuun alusta. Kansakunnan muisti ja yhteenkuuluvuus on pitkä ja jäntevä. Työn laadun laskeminen johtuu siis tästä, kuten slaavilaiseen tyyliin kuuluu, poltetaan sillat kun on päästy vehreälle laitumelle.

Ok, uusi hieroja on ilmeisesti jo hankittu, eli asia ei sinällään koske minua. Paitsi että että, menin auttamaan miestä pulassa ja maksamaan hänen paluulippunsa eräältä kotimatkalta, koska hallussani on maaginen platinakortti. Summa ilmoitettiin lähtömaan mukaan zlotyina, ja jostain sisältäni kumpusi sitten syvä halu testata slaavilaista rehellisyyttä. Ilmoitin siis maksani summan zlotyina ja esitin täysin tietämätöntä zlotyn kurssista ja siitä seuraavasta euromäärästä.

Luonnollisesti tarkistin maksuhetkellä valuttakurssit, ja sen hetkisen kurssin mukaan summa olisi euroina aika tasan 50. Ilmeisesti slaavilaiseen laskukoneeseen on isketty kiinteä kurssi, vanhentunut ja omaa etua ajava, sillä sain käteeni tasan 35 euroa, jonka piti siis vastata maksuhetken 170 zlotya. Ai, enpä olisi uskonut, vaikka jostain sainkin kipinän testata pinttynyttä stereotypiaa idän kansasta, joka varastaa kun mahdollisuus aukenee. Ja minä kutsun itseäni avarakatseiseksi. Tekopyhää(kö).

Olen siis länsimaalaisena ottanut suuren ja mahtavan paikan. Tyhmä suomalainen, uskoo kaiken. No ok, kaikessa kohtuudessa on myönnettävä, että voihan kyse olla inhimillisestä virheestä, mutta reaktioista päätellen se on epätodennäköistä, selittely nimittäin alkoi heti, mutta puuttuvaa summaa ei näy eikä kuulu.

Muihin aiheisiin. Olen saanut kutsun keilaamaan. Huomenna se alkaa. Saa nähdä edellyttääkö terveys minkäänlaista osallistumista kilpailuun, jonka palkintona on ilmeisestikin ilmaista olutta, tuskin missään suurissa määrin, mutta kuitenkin. Lisää voi lukea edellisen kirjoituksen kommenteista.

No joo, vois mennä magamaan.

Puh, edittiä, edittiä: tekstihän suorastaan pursuaa stereotypioita, nyt kun luin sen kokonaisuudessaan. Avarakatseisuuteni on siis nollattu.

2 kommenttia:

Antti T kirjoitti...

Geilaa,

no mitenkäs se tournamentti etenee, kun on jopa aikaa tehdä toimintatutkimusta siinä sivussa? Tai no, tuskin pystyt vaikuttamaan kohteen toimintatapojen muutokseen kovinkaan paljon.

Jos sitä menis ostamaan kermaviiliä, niin saa parempia lihapullia. Kuitenkin ruoka se on joka ex-pyöräilijänkin päivää pyörittää.

Ryhmäteoreettisin terveisin,
A

Tuomas kirjoitti...

Siis ryssähän on ryssä vaikka voissa paistaisi vai miten se meni :D . No mutta kyllä sä jaksat!