tag:blogger.com,1999:blog-68311904833161316432024-03-21T21:50:06.936+02:00Hajoamistieteiden laitosUnknownnoreply@blogger.comBlogger27125tag:blogger.com,1999:blog-6831190483316131643.post-32210629104996852502009-05-29T18:19:00.003+02:002009-05-29T21:23:10.046+02:00ImmuunikatoSäkylä on koettu. Kannatti mennä, käteen jäi jälleenrikkoutunut polovi ja ysiketjut.<br />Tai no, eipäs melodramatisoida, kipeäksi se vain meni, mutta osoittautui siis, että kisaa se ei tunnu kestävän, note to self...<br /><br />Kisa itsessään oli aika tuulinen ja ajaminen tuntui oudolta, johtuu varmaan kisojen puutteesta, tai kenties tuo viimeisen kuuden viikon lähes olematon treenaminen vaikuttaa asiaan. No shit? Wattiukoille kerrottakoon, että kisan np oli 325W, ja että ajoin yksin jossain vaiheessa jonkun puolisen tuntia, jonka ap taisi olla 360W, joka on n. 96% FTP:stä. Ei mitään ilotulitusta siis, olo oli lähinnä aivan kuin olisi ollut treenaamassa, eli ei viitsinyt kärsiä, kunhan työsti eteenpäin. Tuulikin niin järjettömästi. Onneksi takaa oli tulossa porukkaa, joten vauhtia saattoi hieman höllätä ja liittyä seuraan. Loppujen lopuksi meitä oli kärkiryhmässä kolme, kaksi samasta seurasta, onnekseni kerrankin minun seurastani. Hoidimme homman Turkuun hyvällä rutiinilla miesylivoiman turvin. Muistakaa lapset, pyöräily on joukkuelaji.<br /><br />Tulevaisuus pyöräilyn suhteen, kaiken suhteen siis, on avoin. Äskettäin iskenyt flunssa vielä tuplaa syyt varjella itseään kaiken maailman fyysiseltä kuormitukselta. Mutta eihän se tosiaan kauhean hyvältä näytä. Kauden tavoitteita on ollut jo pakko siirtää, muokata ja vielä uudelleenmuokata. Tällä hetkellä toive numero yksi olisi päästä treenaamaan kunnolla, ehkäpä saada kasaan vaikka ihan kokonainen treeniviikko eka kertaa hmmm... pääsiäisen jälkeen?<br /><br />Normaalisti harmittaisi myös tempopyörän puuttuminen, katoaminen, toimituksen viivästyminen tai mikälie onkaan tämän viikon syy, otapa noista italialaisista selvää nyt sitten.<br />No, minkäs teet.Unknownnoreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-6831190483316131643.post-21109468507834307762009-05-17T23:18:00.004+02:002009-05-18T23:05:47.956+02:00"Vedätsä vielä"Mihin jäinkään? Kannonnokkaan, kuusenperseeseen vai kesken tarinan?<br /><br />No, jos oikein muistan, niin aikajana taisi katketa pääsiäisen tienoille, uuteen tautiin.<br />Tauti jäin onneksi lyhytikäiseksi, vaati lepoa tasan neljä päivää. Olin tyytyväinen, vähällä selvittiin, lähinnä varotoimenpiteellä kadonneen äänen vuoksi. Ei kuumetta, ei lämpöä, ei edes pientä keuhkoputken tulehdusta. Mikä tauti se muka on?<br /><br />Taudin aikana palasin takaisin Sveitsiin, suunnitelman mukaisesti. Tarkoituksena oli startata heti paluuta seuraavana lauantaina, mutta tauti tietty sotki kuviot, ja oli parempi jättää startti välistä ja keskittyä pääsemään takaisin rytmiin. Rytmiin pääsinkin, kunnes polvi sanoi leasing-sopparinsa irti, ja alkoi kipuilemaan. Lihaskalvon sekä jänteenkiinnityskohdan ärtyminen, sanoin itselleni, ja lääkäri vahvisti oletuksen. Ei siis ensimmäinen, ja tuskin viimeinenkään kerta.<br /><br />Sillä tiellä ollaan edelleen, polven vuoksi telakalla jo neljättä viikkoa, treeni ollut satunnaista koettamista, kipu on välillä kadonnut kokonaan jopa päiviksi, mutta palannut aina ennenpitkää.<br />It´s a hard knock life.<br /><br />Että silleen. Näyttää vähän hiljaiselta. Kisojenkin suhteen ollut sitä, Lombardan jälkeen takana on yksi startti, Ruotsissa nimittäin. Scandinavian race tai jotain vastaavaa se oli, parisensataa kilometriä kaupunkirataa, tuulta ja ruotsalaisen neuvottelukulttuurin puutetta. Eipä siitäkään jäänyt paljon kerrottavaa, polveen alkoi koskea jo puolen tunnin jälkeen, muttei viitsinyt keskeyttääkään, kun pitkästä aikaa pääsi viivalle.<br /><br />Seuraavasta startista ei ole tietoa, jos polvi on loppuviikosta parempi, niin periaatteessa Säkylään voisi mennä ajamaan, ehkä. Toivoa herättää se, että polvi on ollut kivuton jo kaksi päivää, mutta kokemus opettaa, että pitää malttaa ottaa vielä rauhassa. Right...<br /><br />Oli tarkoituksenani kirjoittaa maratonautoilustanikin, mutta jäi tekemättä, on ollut niin kiire murehtia urheilun kurjuutta. Maraton oli tällä kertaa 2500km, aika tasan vieläpä. Ajoin sen samantien putkeen, St. Moritzista Tallinnaan, yöpyminenhän maksaa rahaa ja viivästyttää perillepääsyä. Kestikö siinä sen rapeat 29h yhdellä torkkutauolla. Tervettä touhua. Ja halapaa, tietty.<br /><br />Piti kirjoitella siitä elämästä kisoissa, mutten enää muista siitä mitään.<br /><br />Otsikko muuten liittyy vetoharjoitteluun, ja siihen, kuinka tasainen vauhti (lue: teho) voi hämätä peesissä istuvan luulemaan ylämäkeen tultaessa vedon olevan jo ohi, sillä tuska ei lisäänny samassa suhteessä tasaisella pidetyn vauhdin kanssa. Silloin voi hyvällä syyllä heittää otsakkeen kysymyksen edessä kituvalle, pitkää vk:ta vetävälle surkealle kasalle haperoa.Unknownnoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-6831190483316131643.post-6445139238519383282009-04-21T20:58:00.003+02:002009-04-22T09:29:58.951+02:00"Mie oon kuningas", sanoi Theo Bos kun autossa roikkuiHei vaan kaikille kullannupuille, jotka ovat huolestuineina lähestyneet minua päivittämättömyyden johdosta. Tiedoksi annettakoon, että olen elossa, yhtenä kappaleenakin.<br />Ilmeisesti Twitter ei riitä teille, hyvät voyeristit, joten blogia päivitettäköön jälleen.<br /><br />Pientä recappia tapahtuneesta: Ranskan reissun jälkeen tauti, jonka olemassaoloa ounastelin jo jonkin aikaa, iski viimein päälle, kun reissun stressi, lähinnä fyysinen, oli ohi. Eikun Sveitsiin palautumaan, ja tietenkin St. Moritziin, ei se raha säästämällä kulu.<br /><br />Taudista selvisin suhteellisen helpolla, mutta arvattavissa oli, että kunto ei sen jälkeen ollut entisenlainen, eikä itseasiassa ole vieläkään, ja aikaa on kuitenkin kulunut jo puolisentoista kuukautta. Turhauttavaa.<br /><br />Vaan huonomminkin voisi mennä, kisat menevät maaliin niin että heilahtaa, mutta kisan aikana ei viitsi iskeä. Eli kovaa menee koko päivän, mutta tosikovaa ei ollenkaan, hapottaa. Vaikka eihän siinä ole mitään uutta tähän aikaan vuodesta, minulle ainakaan.<br /><br />Joitain viikkoja siinä välissä kului, kovaa treeniä ja muutama kisa, joista ei mitään tulosta tullut. Jossain niistä (en muista nimiä) olin kyllä irti melkein koko kisan pienellä porukalla, mutta vain melkein koko kisan, että pienestä jäi kiinni. Se olikin ainoa päivä pitkään aikaan, kun ajaminen tuntui vahvalta, wattimittari oli samaa mieltä.<br /><br />Välissä jälleen yksi kisa, maaliin sekin, jossain pääjoukossa tai vastaavassa. Sitten se alkoi, Settimana Lombarda siis. Kisaa isojen poikien kanssa.<br /><br />Ensimmäinen etappi oli joukkueaika-ajo, johon lähteminen oli erityisen motivoivaa, sillä luvattuja tempopyöriä ei kuulunut. Emme tosin olleet ainoita joille oli tt-pyörän kanssa tehty ohari, mutta se nyt lienee Italiassa aika yleistä, oharit siis.<br /><br />Sain erityistehtävän TTT:hen: vedä niin perkeleesti, olethan tempomies. En mielestäni ole enää aikoihin sopinut tai halunnut sopia tuohon muottiin, mutta perkeleesti voin kyllä vetää, tempo tai ei. En tosin nähnyt siinä sitä suurinta ajatusta, sillä voisi melkein sanoa, että se etappi oli hävitty jo startissa, ilman tempopyöriä siis. No mutta, käsky kävi ja annoin mennä. Viimeisiä emme olleet, ja taakse jäi tempopyöriäkin käyttäneitä porukoita, joten mikäs siinä.<br /><br />Seuraavilla etapeilla tehtävänäni oli pyrkiä päivän irtiottoon, siinä kuitenkaan onnistumatta. LPR kontrolloi hatkaan pyrkijöitä suhteellisen tarkkaan, ja onni ei potkinut, joten kaksi ensimmäistä päivää menivät pääjoukon huomassa tasaista pohjois-Italiaa katsellessa. Boooring.<br /><br />Neljännen päivän aamuna oli sitten tiedossa mäkeä, ensimmäistä kertaa kyseisessä kilvoittelussa. Etappi starttasi n. kilometrin klassikko-tyyliseen, helekatin jyrkkään nousuun, ja oli oletettavissa, että sinä aamuna kilpailu todella alkaisi. Ja alkoihan se.<br /><br />Tehtävä taas sama: hatkaan. Ja kaikkien oletusten mukaan se muodostuisi tuossa kyseisessä ensimmäisessä mäessä. Vauhti olikin infernaalinen, jopa itse Di Luca kangistui, ainakin vähän, allekirjoittaneen vieressä, mutta hatkaan ei päässyt kumpikaan, osin tietty Di Lucan läsnäolon vuoksi, merkattu mies, tiedättehän. Kiitti.<br /><br />Ensimmäisen puolitoista tuntia vauhti oli todella kova, yrityksiä sateli oikealta ja vasemmalta, yltä ja alta, mutta joukko pysyi yhdessä kuin noiduttuna. Viimein joku yksinäinen soturi pääsi karkuun ja meno rauhoittui, puhh. Seurasi mäkeä, ja vielä hiukan lisää mäkeä ja kasvavaa väsymystä kaikkeen nousevaan, joten kun viimeiseen mäkeen tultaessa pääjoukon takana kaikuivat "grupetto"- huudot, olin samaa mieltä, ja päätin ajella viimeisen mäen rauhallisesti.<br /><br />Seuraavat etapit olivat edelleen mäkisiä, ja kaikkien niiden mäkien lisäksi mieleen ovat jääneet erilaiset tavat, joilla mäkiä voi nousta. Ensimmäisenä on ns. Toto Commesso- tyyli, eli käytetään vanhoja meriittejä hyväksi ja pyydetään kisaa katsomaan tulleilta faneilta työntöapua ja karataan näin kolmelta joukkuekaverilta.<br /><br />Toisena on nk. The(o) Boss- tyyli, joka on hivenen tehokkaampi kuin Toto Commesso- tyyli, vaikka vaatiikin toimivia yläraajoja, tai ainakin toista. Suoritus tapahtuu tippumalla ensin todella kauas karavaaniin kirimiehen lailla, ja sitten muodostaen tiukan nyrkkilukon yhteistyöhaluisen auton kattotelineeseen, tai jos auton miehitys on äärimmäisen yhteistyövalmis, auton ikkunan karmiin, ja pitämällä nyrkkilukko tiukasti aina mäen päälle asti. Suoritus vaatii myös tarkkaavaisuutta, sillä mäessä tulee usein vastaan pyöräilijöitä kummallisella tavalla selkä edellä. Nämä pyöräilijät on väistettävä pitäen samalla nyrkkilukko tiukasti kiinni, ohjaillen pyörää vapaana olevalla yläraajalla sekä autoon lukittuneella käsivarrella. Tätä jatketaan, kunnes vastaan tulee sopivan suuri joukko pyräilijöitä, joiden kanssa mäen jälkeisen tasaisen osuuden pystyy vaivatta suoriutumaan maaliin.<br /><br />Settimanan jälkeen siirryin Suomeen tavoitteenani osallistua TS-kortteliajoon, mutta tämäkin suunnitelma vesittyi, koska sovitusta poiketen joukkueeni VAATI minua osallistumaan samaan aikaan Italiassa ajettavaan kisaan. No, sinne siis.<br /><br />Suunnitelma kuitenkin muuttui, sillä tauti iski taas, yllättävää. Ei siinä mittään, terveeksi ja sitten taas treeniä, aina vaan alemmalta tasolta. Ja tällä tarkoitan siis sitä huippuiskua, jota en ole lähelläkään, odottelu on vain niin tylsää. Vaan minkäs teet.<br /><br />Tällä hetkellä odottelu tarkoittaa kuitenkin aktiivista tekemistä huippukunnon löytymisen edistämiseksi, eli toisin sanoen treeniä, paljon ja kovaa, mikäs sen hauskempaa?<br /><br />Voin myös harkita blogin päivittämistä hiukan useammin, ehkä hiukan raottaa sitä, minkälaista rutiinia joukkueessa harjoitetaan kilpailujen aikana.<br /><br />Nyt kuitenkin nukkumaan, sillä huomenna olisi taas paljon ja kovaa.Unknownnoreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-6831190483316131643.post-75337782564832179552009-03-03T11:39:00.002+02:002009-03-03T11:53:10.578+02:00Tweetybird<a href="http://twitter.com/ttommi">Twitter</a> sopinee tilanteeseeni paremmin. Ehkä päivitystiheys paranee, ehkä ei. Toivossa on hyvä elää, eiks?<br /><br />Kisakausi avattu, ensin Coppa San Geo Italiassa, sitten Les 3 Jours de Vaucluse Ranskassa.<br />San Geo tuntui hyvältä, massakiri lopussa, takakiekko tosin tuhoutui viimeisen viidenkympin aikana, ei kylläkään vaikuttanut ajamiseen sen suuremmin.<br /><br />Vaucluse olikin sitten jotain muuta, suurinta tuskaa pyörän päällä pitkään aikaan. Kaksi ensimmäistä päivää olivat niin vaikeita, että en muista vastaavaa viimeisiltä vuosilta.<br />Ajattelin kuitenkin, että sillä se tuska lähtee, millä on tullutkin, eli ajamalla, ja ajamalla kisaa, jos tarkkoja ollaan. Kolmas päivä olikin sitten jo huomattavasti parempaa, ts. mäet pystyi ajamaan porukan mukana, vaikka sitä onkin tottunut pitämään itsestäänselvyytenä. Nöyryyttä oppimassa.<br /><br />Intensiteetti eskaloitunee tulevina viikkoina: sunnuntaina ohjelmassa Trofeo Balestra, sitä seuraa <span class="gridtextCON">Istarsko proljece, 4-päiväinen etappiajo Kroatiassa. Maaliskuun huipentumana, niin kronologisena kuin fyysisenäkin, Settimana Lombarda aivan kuun lopussa</span>.<br /><br />Teen parhaani Twitterin kanssa.Unknownnoreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-6831190483316131643.post-27838595839321086192009-02-04T15:19:00.003+02:002009-02-04T15:34:29.954+02:00Italia II - TalviOtsake kertonee kaiken tarpeellisen.<br /><br />Joukkueemme on nyt, uuden päätukijan myötä, kastettu uudelleen Meridiana - Kalev Chocolate - Kuota: ksi. Aikamoinen nimihirviö. Uudelleen uudistettuja ajoasuja sekä muita keskeneräisiä faktoja joukkueestamme tarjoaa <a href="http://www.ejl.ee/index.php?page=34&kid=16">Viron pyöräilyliitto</a>.<br /><br />Lisäksi joukkueemme koko kasvaa peräti seitsemällä uudella ajajalla, joista kaksi tulee Virosta ja loput viisi Italiasta. Kilpailuja kierretään siis jopa kahdella eri joukkueella, sillä kutsujen määräkin on lisääntynyt huomattavasti, jälleen kerran uuden sponsorin myötä.<br /><br />Oma kilpailukauteni auennee 21.2 Coppa san Geo:lla. Se ajetaan jossain päin saapasmaata. Missä, sitä en tiedä.<br /><br />Harjoittelua on, otsikon mukaisesti, viime päivinä haitannut n. 15 sentin lumikerros, joka satoi maanantaina aamupäivän aikana. Se tarkoitti kahta päivää trainerin päällä, kaksi kertaa päivässä, sillä pitkiä sessioita ei pää kestä. Eipä tosin kestä lyhyitäkään.<br /><br />Etelä-italian-leirille siirtyminen on viivästynyt kahdesta perin mielenkiintoisesta syystä; pienen huoltoautomme avain on kadonnut sekä takalasi lyöty rikki. Mitään ei ole viety tai kadonnut, avaimia lukuunottamatta, joskaan näillä tapahtumilla tuskin on mitään muuta yhteyttä kuin jonkinasteinen karman epätasapaino. Uutta avainta odotellessa. Ja takalasia.Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6831190483316131643.post-6718353120655308522009-01-29T15:50:00.005+02:002009-01-29T23:58:38.465+02:00ItaliaNo, Italian vauraampi osa on ottanut syleilyynsä hyisestä pohjolasta saapuneen, toistaiseksi sekavanoloisen, mutta niin määrätietoisen pyöräilijäjoukon. Kulttuurit kohtaavat ja alkavat sulautua, rinnat täynnä toivoa, odotusta tulevasta.<br /><br />Pohjois-Italiaa voi tähän aikaan vuodesta luonnehtia suhteellisen talviseksi, lumipälviä näkyi vielä viikko sitten, kuin piirittäjiltä viimeiseen asti puolustautuvia kaupunkivaltioita. Yöllä pakkasta, päivällä 5 - 9 lämpöastetta, joka onkin riittänyt käynnistämään leirin leirin sisälle, suuren paon kylmyydestä. Leirille 2.0 siirrytään tulevan viikon keskiviikkona, ja paikka lienee Reggio di Calabria.<br /><br />Lisäksi, vaikka edellisen postauksen kommenteissa toisin väitin, minulla on myös tietoa ulkopyöräilyllisiksi käsitettävistä asioista. Joukkueelle on tulossa uusi tukija, joka voi hyvinkin ottaa jopa päätukijan paikan. Kunnioitettava saavutus tänä taloudellisen, ja yleisenkin, depression ja tylsämielisyyden muovaamana aikana.<br /><br />Joukkueen organisaatio on isoilta osin muuttunut viime kaudesta, puolet ajajista sekä koko operatiivinen henkilökunta on uudistunut, samoin kuin joukkueen sisäinen toiminta keskivertoisissa urheilullisissa teemoissa. Ripaus italialaista stokastisuutta, traditionaalista koodistoa, uskomuksia ja karismaattista johtajuutta, joista kaikki on legitimoitu vahvalla taustalla. Tämän ohjeen on historiallisesti todettu tuottavan tuloksia. Ovatko ne sitten keskivertaisia vai keskivertoa parempia, tulee selviämään aikanaan.<br /><br />Harjoittelu ei sinällään poikkea merkittävästi jo tutuksi tulleesta, tosin on todettava että italialainen kvantifiointi vaikuttaa tukeutuvan hyvinkin vahvasti keskinopeuksien tarkkailuun, mikä ei sinällään välttämättä tuota kaikkein hmmm... eksakteinta tulosta. Vaan eipä sillä toisaalta taida täällä tradition valtakunnassa olla merkitystä. Numerot, kun tarpeeksi isoja ovat, niin ovat myös machoja. Ja sehän se on tässä valtakunnassa asiaa. Kuten f...<br /><br />Wattimiehille tiedoksi, että SRM on otettu SRAMin keskiön vaihtamiseen liittyvien ongelmien vuoksi käyttöön vasta muutama päivä sitten, joten dataa on vielä tässä vaiheessa suhteellisen heikosti käytössä. Homma kuitenkin vaikuttaa luistavan paremmin kuin viime vuonna tähän kyseiseen päivämäärään mennessä, vaikka eihän se mitään takaa.Unknownnoreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-6831190483316131643.post-44779484916177924142009-01-10T22:19:00.005+02:002009-01-10T23:08:28.771+02:00Rautalankaa II<a style="color: rgb(51, 51, 255);" href="http://www.kuota.it/teams.php?IDCatTeam=3">Kuotan</a> sivuilla näkyy olevan kuvaa tämän kauden ajokamoista sekä kalustosta.<br /><br />Sveitsin leiri on edennyt jo kolmannelle viikolleen. Suurimmat ongelmat ovat pysyneet sivussa, toistaiseksi, eli määrää on kertynyt suurinpiirtein suunnitelmien mukaan. Korkeuseroja lenkeillä syntyy muuten keskimääräistä suomalaista kilometrin latukierrosta enemmän. Esimerkkinä kahden viimeisimmän päivän lenkkien korkeuserot, jotka kieppuivat lähellä kilometriä. Toki tasaistakin löytyy, mutta se on tylsää kuin keskivertokuluttajan käytös, joten mäet kutsuvat. Ja mikäpä ihmisen mieltä kiehtoisi kuin vuorenhuipulle nousu.<br /><br />Joukkueen leirin on määrä alkaa ensi tiistaina, mutta säätiedote Milanon seudulle vaikuttaa lohduttomalta kuin afrikkalaisen valtion hyperinflaatio: pakkasta ja lunta, lunta ja pakkasta.<br />Voi siis käydä toteen, että hiihtoleiri jatkuu parempia ajosäitä odotellessa, ellemme sitten pakene koko joukkueen voimin etelämpään.<br /><br />Jos kiinnostaa, niin kuvia kaudelta 2008 voi pällistellä <a style="color: rgb(51, 51, 255);" href="http://www.facebook.com/album.php?aid=94815&id=610326689&ref=mf">Facebookissa</a>. Tämä tosin vaatii rekisteröitymisen.Unknownnoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-6831190483316131643.post-31389885748026458562009-01-02T10:22:00.004+02:002009-01-04T00:14:53.399+02:00RautalankaaVaikkakin tähän weblogiin kirjoittaminen on ollut täsmällisen epäsäännöllistä, niin olen siitä huolimatta saanut jatkuvasti palautteita, joissa tuodaan esiin huomioita allekirjoittaneesta kirjoittajana. Koen näistä palautteista irroitetuksi tärkeimmäksi huomioksi tekstisisällön kokemisen huomattavan käsitteelliseksi, jolloin sen informatiiviseksi aiottu merkitys jää valjuksi.<br /><br />Toisaalta, palautteissa pidetään tekstin syövereissä piilevää ironiaa, joka saa toisinaan aikaan jopa sokraattisen ironian puitteet sikäli kuin se on tämänlaisella foorumilla mahdollista, viihdyttävänä elementtinä. Mutta koska informatiivisen perustehtävän ei ole tarkoituksenmukaista vaarantua, on ilmaisua syytä muuttaa vähemmän intertekstuaaliseen suuntaan.<br /><br />Tilanne on siis tällä hetkellä seuraava: sopimus kaudelle 2009 on tehty, ja se tarkoittaa ajamisen jatkamista Kalev Chocolate Teamin riveissä. Parempaakin oli tarjolla, mutta kuten aiemmassa postauksessa on mainittu, kariutuivat suunnitelmat taloudellisiin epäselvyyksiin. Positiivista on se, että kilpailukalenterimme on muuttunut lähes täysin edellisvuosien itäiseen keski-eurooppaan painottuneesta traditionaalisemmille pyöräilykunnaille keskittyväksi. Traditionaalisella viittaan tässä tapauksessa sekä Italiaan, jossa kautemme alkaa<span style="font-style: italic;"> </span><span style="font-style: italic;" class="tekst"><span class="tekst">Giro della Provincia di Grosseto:lla</span></span><span class="tekst"><span class="tekst"> (UCI 2.1) 13. helmikuuta, että Ranskaan. Uusiutunut kilpailukalenterimme on pitkälti uuden joukkueenjohtajamme aikaansaannosta, sillä hän on aikanaan tehnyt hyvän, mitä se sitten tarkoittaakin, uran ajajana nimenomaan Italiassa. Molto bene. Tai jotain.<br /><br />Majapaikkamme sijaitsee loogisesti myöskin Italiassa, sen pohjois-osissa, jos tarkoiksi ruvetaan. Ja ruvetaanhan me. Leirimme alkaa kyseisessä kohteessa 13. tammikuuta, mikä on tietenkin suhteellisen myöhään ensimmäisen kisan ajankohdan huomioonottaen. Tätä kuitenkin korjaa paraikaa käynnissä oleva leirini Sveitsissä, vaikka se tosin koostuu pääasiassa hiidosta. Leiri on kestänyt tätä kirjoitettaessa noin viikon, ja hiihtoa on kertynyt 4-5h päivässä. Tätä jatkuu aina tammikuun leirin alkuun asti, jolloin on edessä pysyvä siirtyminen pyörän päälle.<br /><br />Eipä tässä muuta.<br /></span></span>Unknownnoreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-6831190483316131643.post-59701734473629150822008-12-08T23:26:00.004+02:002008-12-09T00:47:36.172+02:00Joka kuuseen kurkottaa...... Niin todennäköisesti polttaa kätensä jouluvaloihin. Tai sitten jouluvalot polttavat sarveiskalvot tyylittömyydellään, jomminkummin kuitenkin.<br /><br />Lama! Globaali romahdus! Musta torstai ja vakuudeton laina.<br />Allekirjoitin sopimuksen pro-continental- tasoisen joukkueen kanssa viime viikolla. Iloa sopimuksesta kesti tasan kaksi epäilyksen sävyttämää päivää, joiden päätteeksi itse Job toi tiedon siitä, että joukkue ei ollut läpäissyt kaikkivaltiaan, pyhin sopimuksin legitimoidun UCI:n auditointia, jolloin sille ei pro-conti- lisenssiä myönnetty. Sopimus raukesi minun osaltani siis siihen, ja varmaan muidenkin, sillä sponsorit tuskin jatkavat, koska sovittua näkyvyyttä ei pystytä ilman mainittua lisenssiä takaamaan.<br /><br />UCI:n taloudelliset vaatimukset eivät varmasti tulleet joukkueen puuhamiehille yllätyksenä, joten on aiheellista olettaa että slaavilainen tyyppivika iski jälleen. Kleptokraatit, korruption sanansaattajat päihittävät siis minkä tahansa laskimesta johtuvan ongelman jos eivät muulla, niin sitten kieltämällä sen. Entropiaa. Ja this is propaganda!<br /><br />Tabula rasa sitten. Hattu kouraan ja sisään entisten tarjousten ovista, nöyränä kuin kirkkoon. Ja leuka rinnassa kohti uusia pettymyksiä! Kulmaankäyvin tarjous löytyi, kuin paluu kotiin, lähempää kuin arvaisikaan, lahden takaa. Joukkueen nimi löytyy yläoikealla ymmärtämättömänä virnuilevan, harmaanaamaisen tietämättömän paidasta punaisella kirjailtuna. Joukkueenjohto on kuuleman mukaan uudistunut, samoin kuin suuri osa ajajista.<br />Vanhat raakit enää kehissä. Huonomminkin tietenkin voisi mennä. Vai...?Unknownnoreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-6831190483316131643.post-41737431256334449572008-12-03T23:47:00.002+02:002008-12-04T01:06:00.812+02:00Lumisateessa kulkeeJoku hullu, muttei ensimmäistä kertaa.<br /><br />Imploosio, fissio ja soluhengitys 2.0. Syksy on edennyt yhä enenevässä määrin kiihtyvämpää tahtia vääjäämättä kohti kapitalistisen mekaniikan huostaanottamaa entistä kirkollista pyhää. Tietääkö kukaan enää miksi joulua alunperin juhlittiin? Että kaikille annettaisiin lahjoja? Jee sukset!<br /><br />Allekirjoittanut on elänyt siis suurinpiirtein väliin jääneiden mm-kisojen jälkeen jakautunutta opiskelija-urheilija elämää, jälkimmäinen ei suinkaan vähimmällä painoarvolla. Harjoittelu sujunut hyvin, nousujohteisesti ja tehokkaammin kuin aikaisempina vuosina, ollen luonnollinen jatkumo suunnitelmalliseen urheilijan elinkaareen, jos analogia sallitaan.<br /><br />Ammattiurheilijahan on ammatiton ilman työnantajaa, joten sellaisen uuden sellaisen etsintä on ollut käynnissä. Uuden, ja uljaan, globaalin maailman taloustilanne on kuitenkin vaikeuttanut usein työnantajien rahoittajien tilannetta, joka luonnollisesti heijastuu suoraan työnantajien häilyväksi muuntuneeseen olemukseen yksilöllisesti koettavassa olemusmatriisissa.<br /><br />Glamour, etten sanois.<br /><br />Allekirjoittaneen osalta tilanne näyttää kuitenkin monitahoisemmalta, sillä useampikin taho on osoittanut värväyshalukkuutta. Siitä lisää myöhemmin. Tällä päivitystahdilla siis tuossa joskus ensi vuonna, eikä ihan alussa.<br /><br />Politiikka on myös alkanut kiinnostaa allekirjoittanutta, lähinnä käsitteellisellä tasolla ja kritiikin kannalta, täytyyhän jonkun räksyttää itsestäänselvyyksiä vastaan tuoreen naiivistisella asenteella, ja vielä täysin yhteensopimattomasta ja kompleksittomasta lähtökohdasta. Kaiken tämän voi kuitenkin ennustaa, taitamattomampikin, väistyvän sivuun kuin Zeuksen mahdin voimasta. Nuori ka pinnallinen toistaiseksi.<br /><br />Mielenkiintoista on myös politiikan personoituminen, ja seikka, että poliittinen väittely johtaa usein ad hominem- argumentointiin. Taitavat puhujat.<br /><br />Kapitalismin ja markkinoiden, Smithinkö se oli, näkymätön käsi masinoi ex-kirkkojuhlan alkavaksi ajallaan ja kenties vielä kestäväksi iäisyyteen. Eläköön alennusmyynti. Siksi tai juuri sen vuoksi allekirjoittanut on nähnytkin parhaaksi paeta kulutusjuhlaa Alppien lumiseen huomaan, paikkaan, jossa lumi on vielä valkeaa ja sataa taivaalta suuttimen sijaan. Paikkaan, joka tarjoaa pakopaikan Freudilta ja Weberilta.Unknownnoreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-6831190483316131643.post-52156326180710667382008-09-16T23:59:00.003+02:002008-09-17T01:10:29.815+02:00De caelo caenumOlenko uskottava nyt, kun käytän latinankielisiä otsikoita?<br /><br />Majora Hubalan jälkeen homma vaikutti luistavan kuin juttu toisilla treffeillä.<br />Välissä olisi pieni valmistautuminen uuteen kauden huipentumaan, jonne pääsemisestä olen kuulemma ujuttanut rahaa tiskin alta, aivan kuin niitä kisoja ei jo muutenkin olisi tarpeeksi. Onneksi oli luottokortti. Tuota valmistaumista seuraisi sitten Tour de Slovaquie, josta siirtyisin Puolaan jatkamaan odottelua.<br /><br />Mutta kuten kolmansilla treffeillä usein käy, alkoi illuusio rapistua Slovakian paahtavan auringon alla kuin fyysinen pelote vuosien vieriessä. Toisin sanoen, flunssa nosti päätään kurkustani kolmannen päivän aamuna, jolloin DNS oli tosiasia. Turhia riskejä oli vältettävä kuin epätoivottua lenkkikaveria.<br /><br />Flunssa ei sinällään huolestuttanut, mutta kun päivät jatkoivat vierimistään seitsemännen yli, alkoi kauden lopettaminen ennen aikojaan vaikuttamaan realismilta, joka oli totta. Olotila kuitenkin alkoi parantua, joten moinen totinen realismi oli mahdollista rytistää ja viskata auton ikkunasta ulos luontoon. Kai se maatuu?<br /><br />Mutta kuten valheella, joka on epätosi, oli tälläkin taudilla pitkät jäljet, jotka johtivat<br />syvälle hengityselimistön syövereihin. Tämä johti pitkään tautiin, joka vielä tätä kirjoitettaessa ei ole talttunut, vaan itseasiassa päinvastoin. Pientä kuumeilua, joka nostaa lämpöä.<br />Näyttää siis todennäköiseltä että on kohdattava totuus, joka on realismia, hakea se tienpientareelta, oikoa ja allekirjoittaa, kuten väite, joka vaikuttaa olevan mitä totisinta realismia.<br /><br />Nunc est bibendum?Unknownnoreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-6831190483316131643.post-17262325565564056062008-09-16T20:12:00.006+02:002008-09-16T23:55:24.830+02:00Satakunta-cup, maantie, RaumaLaitetaan tähän tämmöinen pieni kuriositeettipläjäys wattinikkareille. Eli minkälaiset ovat kotimaisen Satakunta-cupin osakilpailun fyysiset vaatimukset, tässä kyseisessä tapauksessa, jos tähdätään osakilpailun voittoon.<br /><br />Kilpailupaikalle ajoin Turusta Antti T:n saapuessa autolla paikalle. Ennen kisaa ajoin siis kolme tuntia, jolloin ap oli 220 ja np 235, matkaa kertyi lähes tasan 90km, ja kuten tehoista voi päätellä, oli matka suurilta osin vastatuulta.<br /><br />Itse kilpailu kesti n. 68minuuttia, ja tämän ajan ap oli 295w ja np 335. Maaliviivan ylittäminen ensimmäisenä vaati viimeisen kahdentoista kilometrin ajalta tehoa keskimäärin 380w, np:n ollessa 390w, joka on suhteellisen lähellä FTP:tä. Keskinopeus tältä ajalta oli 43.5. Ennen mainittua pätkää vaadittiin vielä kuuden minuutin pätkä, jonka ap oli 385 ja np 400, jotta nousu irtiottoryhmään oli mahdollinen. En tiedä paljonko ero hatkaan oli ennen tätä kuuden minuutin suoritusta, mutta arvioisin sen olleen n. 20-30 sekuntia. Ennen näitä suorituksia kilpailun ap oli 250w ja np 305, siis ensimmäisen 40 minuutin ajalta.<br /><br />Tehojen kannalta kisan vaatimus oli siis suhteellisen suuri, vaikka toisaalta kesto jäi vain reiluun tuntiin. Mikä sitten erottaa esim. ulkomailla ajetut kisat näistä kotimaisista? Vastaus lienee: vauhti/tehopiikit sekä niiden aiheuttamat vaatimuksen hermostolle. Eli toisin sanoen: kovemmissa kilpailuissa homma menee usein niin, että ratkaisuhetkillä ajetaan sitten todella kovaa, ehkei kovin pitkään, mutta tarpeeksi, jotta eroja syntyy lyhyessä ajassa. Tai jotain. Sanon näin vain näppituntumalla, joku teoreettista pohjaa omaava voinee kommentoida asiaa tarkemmin.Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6831190483316131643.post-58081534385214882222008-09-13T14:15:00.006+02:002008-09-16T20:11:23.592+02:00Post mortemSiltä se tosiaan tuntui heinäkuun alussa. Mutta kuolema oli kuoltu, ja tuli aika jatkaa matkaa.<br /><br />Turvatarkastukset ajavat miehen (sori, henkilön) hermoraunioon. Tai lähinnä niihin jonottavat ihmiset. Eikö sitä vyötä voi ottaa pois ja tietokonetta laukusta tai tarkastaa ettei taskuissa ole kolikoita, kun sitä aikaa useimmiten, ainakin Helsinki-Vantaalla, on lähemmäs kymmenen minuuttia jonotella ja seurata tarkastukseen valmistautumisohjeita. Eiiii, minä menen nyt ja tästä, muut voivat odottaa. Ai taasko se kello unohtui ranteeseen, no jopas. Piip! Ai että onko vielä vyö, no tottakai, olisit heti sanonut. Mutta housuthan tässä tippuu... ai että pitää silti ottaa pois, no voi voi, kaipa se on sitten otettava." ...Mutta kolikoita en kyllä ota taskusta ennenkuin käsketään, minulla on oikeuteni, sortavat pientä ihmistä, onko tämä joku poliisivaltio, perkele."<br /><br />Sitten sisäpiirin vinkki niille, jotka eivät vielä ole huomanneet: jos turvatarkastukseen on aivan infernaalinen odotusaika, niin suosittelen siirtymään<br />jalan kotimaan terminaaliin ja käyttämään useimmiten täysin ruuhkatonta turvatarkastusta(toimii tiedettävästi ainoastaan Helsinki-Vantaalla). Vaatii kävelyä, mutta uskokaa pois, se on nopeampaa kuin jonottaminen, ja hyötyliikunta hoituu samalla. Lisäksi kahvit voi napata kotimaanterminaalin kahvilassa, jonka ilmapiiri on huomattavasti seesteisempi.<br /><br />No, on tässä muutakin tehty kuin lennelty ympäriinsä. Kisoja on riittänyt, ja joukueen menestys on ollut yhä vain parempaa henkilökohtaisen panokseni kasvaessa. SM:t olivat ja menivät täydessä sumussa, meninki oli väsynyttä ja tempopyörä jossain, Puolaan ilmeisesti jäi. Maantielle osallistuminen kuitenkin onnistui, samoin ajaminen. Tavallaan. Voittoa, luonnollisesti ja jopa hitusen realistisesti, viimeinkin, etsimässä, kurkkuun kuitenkin jäi vain ydintä myöten tyhjäksi kaluttu luu. Ja millä tavalla se sinne työnnettiin. Nöyryytettiin raa´alla voimalla, nerokkaalla tavalla. Neljäs siis.<br /><br />Kisaa seurasi kiireinen siirtyminen Tallinnaan, josta taas eteenpäin Puolaan Course de la Solidariteelle(miten lie kirjoitetaan). Siellä meni jotenkunten, 17. kokonaiskisassa, ei ollut tuoreutta. Onneksi Solidarnoscia seurasi nk. loma, jolloin sitä nk. viimeistä silausta saattoi ns. hakea. Post mortem?<br /><br />Mazovia Tour (UCI 2.2):<br />Pari viikkoa myöhemmin lähdimme iloisella joukolla kilpailuihin. Perillä haistoin ilmaa ja se tuoksahti tutullle. Totesin olevani Puolassa. Kuka olisikaan uskonut?<br />Mazovia Tour kesti viisi päivää, muistaakseni, ja ensimmäisellä etapilla saimme etappivoiton ja keltaisen paidan, joten seuraavat päivät olivat työntäyteisiä. Kovimpana oli kolmas päivä, jolloin jostain tuntemattomasta syystä emme reagoineet alussa lähteneeseen irtiottoon, vaan annoimme sen lipua 15 minuutin päähän, kun maaliin oli matkaa 120km. No, sitten vain töihin, vaikkakin joukkue oli jo siinä vaiheessa supistunut viiteen henkeen, mukaanlukien Adam, joka ei luonnollisestikaan osallistunut työhön. Onneksi myös Saksan maajoukkue oli valmiina käärimään hihat ja käymään hommiin. Sata kilometriä myöhemmin hatka oli ajettu kiinni. Hikoilutti. Paita valitettavasti menetettiin, sillä lopun kaupunkikierrokset eivät oikein sopineet Adamille.<br /><br />Mazovian jälkeen seurasi vaihteeksi muutama yksipäiväinen. Kaksi viimeistä mainituista olivat mäkisiä, joten olin motivoitunut.<br /><br />Memorial Henryka Lasaka (UCI 1.2):<br />Hektisen alun jälkeen irti pääsi ryhmä, johon Prous pääsi mukaan. Hyvä. Eli sitten vain katsomista ja odottamista, jota kesti viimeisen kierroksen mäkeen asti, jolloin saatoin laskea vapaaksi kaiken, mitä nyt vain saattoi löytää. Mäen jälkeen kärkeen olikin muotoutunut 1o hengen ryhmä, minä mukaanlukien, eli homma näytti olevan mallillaan. Alamäki kuitenkin teki ryhmästä pikkuhiljaa isomman, ja kun olimme 5km maalista, oli ryhmä kasvanut jo noin neljäänkymmeneen. Lopussa ei ollut paljoakaan sanottavaa, joten lopetin 17. sijalla.<br /><br />Np koko neljän tunnin ajalta oli 325, puhhh.<br /><br />Seuraava kisa (UCI 1.2):<br />Jonka nimeä en siis muista. Mäkeä, oikein kunnolla.<br />Heti alusta irti iski neljän hengen joukko, jossa olivat ainakin Marek Rutkiewic ja Dariusz Baranowski, muista en ole varma. Minä siis myöhästyin, ja äijät ajoivat neljästään maaliin asti. Pääsin kuitenkin takaa-ajavaan ryhmään, jossa tosin oli kolme Baranowskin joukkuetoveria, joka sinällään vaikeutti takaa ajoa hitusen. Henkisesti. Ryhmä onneksi harveni lopun tiukoissa mäissä, joten sijasta neljä oli kilvoittelemassa kolme kuskia: Sergey Firsanow, Artur Detko ja minä. Kerrankin muistan jotain nimiä. Tähän ryhmään selviytyminen vaati 400watin np:tä viimeisessä n. 4km:n mäessä., kuriositeetti. Lopulta Detko pani kirissä ohi. Koko hitusen vajaan viiden tunnin urakan np oli jälleen se n. 325. Phuhhuh.<br /><br />Pari päivää väliä, ja vuorossa oli...<br /><br />Majora Hubala (UCI 2.2):<br />Ensimmäinen etappi oli suhteellisen hermostunutta, kuten usein vastaavissa, lyhyissä kolmipäiväisissä etappiajoissa. Moninaisten vaiheiden jälkeen, n. 30km ennen maalia,<br />iskin kun saavuimme lopun kaupunkikierroksille. Isku tuotti tulosta, sillä pääsimme pienessä nyppylässä irti porukalla, jossa olivat edustettuna kaikki suurimmat joukkueet vahvoilla miehillä, joten yhteistyö sujui mukavasti. Loppukiri oli mutkikas, kirjaimellisesti, joten se ratkaistiin jo toistasataa metriä ennen maaliviivaa. Saavuin tähän ratkaisevaan mutkaan kolmantena, mutta valitettavasti ketju hyppäsi hiukan(sekä minulla että ensimmäisenä mutkaan ehtineellä, btw.), joten menetin hiukan momentumia. Minkäs teet? Lopussa viides. Np 305.<br /><br />Seuraavan päivän etapit (oikein, jälleen jälkiralli illalla, blaah) olivat myös jokseenkin hetkisiä, mutta homma pysyi hanskassa eli pystyin seuraamaan vaarallisia miehiä. Np:t 320 ja kriterium 295.<br /><br />Kolmas ja viimeinen päivä oli jokseenkin mäkisellä rinkulalla tehostettu 190km:n maantie. Suunnitelmana oli laittaa kaasu pohjaan viimeisellä kierroksella ja hakea siten suurta kalakukkoa. Myös muilla oli, odotetusti, samankaltaisia suunnitelmia, joten en joutuisi yrittämään täysin yksin. Viimeisen kierroksen mäessä sitten alkoi tapahtua, vauhti oli kovaa ja pääjoukko oli riekaleina karhealla kestopäällysteellä. Mutta keltaista paitaa pitävä CCC-Polsat piti homman kasassa jotenkin, en vieläkään ymmärrä kuinka, ja kokonaiskilpailuun ei tullut muutosta. Loppusijoitus siis viides, joka ei sekään huono ole. Etapin np oli 280.<br /><br />Et semmosta.Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6831190483316131643.post-66274403038883202712008-06-17T00:09:00.010+02:002008-12-12T10:29:59.229+02:00Kulttuuriantropologinen, joskin nominalistinen totuus AfrikastaElämä Marokossa jatkui, aamu kietoutuivat ylle kuin vanhat synnit, hiostavina, lämpiminä, mutta jotenkin rauhoittavina, kuin osoituksena ihmisyydestä.<br /><br />Etapit seurasivat toisiaan, kärsimyksen pataljoonat halkoivat vuoristoista erämaanlaista armottoman auringon valvovan silmän alla ahavoitunein huulin ja halkeillein ihoin.<br /><br />Tarkat tapahtumat ovat kuitenkin jo häipyneet allekirjoittaneen muistista. Muistan tosin, että uusi viikko alkoi epäonnisesti, kahdella etapilla peräjälkeen koin rengasrikon viimeisen viidentoista kilometrin aikana. Molemmilla kerroilla peloton oli räjähtynyt takaani pirstaleiksi kuin palmunlehvältä laskeutuva kastepisara osuessaan marokkolaiseen asvalttiin aamun keltaisena hetkenä. Tämä tiesi suuria vaikeuksia kolmesta syystä: 1) oma huoltoautomme ei ollut kutistuneen porukkamme takana, vaan sain apua neutraalihuollolta, keltaiselta, lukekaa edellinen postaus ja päätelkää kuinka nopeaa ja asiallista apu oli, 2) vauhti on viimeisen viidentoista kilometrin aikana normaalisti suhteellisen rivakkaa, joten ilman huoltoautokolonnan apua porukkaan pääseminen osoittautui (melkein) liian suureksi tehtäväksi, ja 3) molemmilla kerroilla vain minä ja Adam olimme kyseisissä ryhmissä, joten kukaan ei voinut jäädä odottamaankaan, sillä Adamin tuli luonnollisesti pitää huolta omasta kokonaiskilpailusijoituksestaan.<br /><br />Minkäs teet? kokonaiskilpailu oli tosin karannut lapasesta jo ensimmäisenä päivänä, sija oli vielä jotenkuten tyydyttävä 13., mutta näiden kahden etapin jälkeen olin sijalla 19., ja siihen se sitten jäikin.<br /><br />Loppuviikko meni työskennellessä Adamille, josta tuloksena joukkueelle useita hyviä sijoituksia, sekä toinen etappivoitto(mme). Koko kisa oli muuten 1500km pitkä, kuriositeetiksi kilometrien kanssa onaajille.<br /><br />Marokon eksoottisuudesta pyöräilymaana voisi kirjoittaa paljonkin, mutta niin voisi toisaalta Suomestakin. Miettikääpä sitä. Suurimpana paikallisena kuriositeettina lienee sääntöjen mielikuvituksellinen venyttäminen nationalismin hengessä. Aikaeroja löydettiin mistä vain, ja toisinaan taas ei mistään. Ai niin, lisäksi sääntöjä taas noudatettiin pilkuntarkasti, oikein suomalaiseen tyyliin. Harvoin tulee edes kiinnitettyä huomiota tulosten liitteenä olevaan communiqueen, koska siellä ei normaalisti ole mitään, mutta tässä kisassa liitteenä oli lähes joka päivä kaksi sivua. Useat rangaistukset olivat epäasiallisesta käytöksestä, mistä johtunee?<br />Historia painaa koto-continentilaisia alemmuudentunteena? Pojille kostetaan isiensä virheet toistamalla ne? Näin niinkuin kuvauksellisesti puhuen, jos niinku kässäätte, hey yo.<br /><br />Muiltakin kanteilta katsottuna Marokko on hieno maa, bussissa saa syljeskellä lattialle, tai ainakin siltä näytti, roskat saa heittää minne vain, varsinkin sinne missä niitä ei vielä ole, ja lupauksia ei tarvitse pitää saatikka sitten olla ajoissa missään. Helppoa!<br /><br />Paluu Puolaan ja muutama päivä kevyesti, normaalia toimintaa, äijäilyä ja koiranhoitoa! Pihaamme on nimittäin ilmestynyt koira, jonka nimesimme Shakaliksi.<br />Iloinen veikko, saa alakerran kaupasta purtavaa ja katoaa välillä jonnekin, kotiin?<br /><br />Torstaina-aamuna Jacek tuli normaalille vierailulleen ja kertoi mahdollisuudesta ajaa illalla kriterium Varsovassa. Ketään ei kiinnostanut, mutta heitin kuitenkin vitsillä, että tottakai mennään! Pyörillä! Ja sitten myös mentiin. Pyörillä! Kulki väsymyksestä huolimatta, tuloksena voitto pitkällä irtiotolla, pistekisana kun kyseinen ajettiin, joka tarkoittaa sitä, että minulla ei ole muuta mahdollisuutta, kirimeininki nimittäin on suhteellisen isoa.<br /><br />Viikonloppuna oli tarkoitus ajaa muutama Puolan kansallinen kilpailu, mutta päätimme jättää ne väliin, sillä väsymys painoi ja seuraavaksi viikoksi kalenteriin ilmaantui uutta täytettä, sillä saimme kutsun jonnekin Iso-Britanniaan, kai. Siinä meni juhannus. Matka siis, jatkuu, tätä kirjoitetaan Kööpenhaminan lentokentällä, lentoa Tallinnaan, kuin ihmettä, odoteltaessa. Köpiksen kenttä on muuten yksi miellyttävimmistä kentistä vierailla, en tiedä miksi. Jotenkin sellainen suuri hallimaisuuden tuntu on onnistuttu häivyttämään tekemättä paikkaa tunkkaiseksi karjarakennukseksi. Vaikka sellainenhan se toki on. Lisäksi laskeutuminen suhteellisen kirkkaalla säällä on mielenkiintoista seurattavaa osin Juutinrauman sillan ja Malmön Turning Torso- rakennuksen vuoksi. Myös suolaimpulssien mekanismin pohtiminen Juutinraumaa sopivalta korkeudelta tarkasteltaessa saa uusia ulottuvuuksia. Myös muut mekanismit kiinnostavat, hydrauliikka niistä tärkeimpänä.<br /><br />Viimeisin lisäys lentävästä koneesta Viron länsirannikon yltä. Haapsalu on kuulemma vierailun arvoinen maagisen ilmapiirinsä vuoksi. Puhuvatko virolaiset muustakin kuin seksiturismista?<br /><br /><br />Kuvankorjuuta harrastettu, kun kerta pyydetty:<br /><br /><br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgB_mG4PLn10p7_GIu2ZDZ4pWY8fAR1SFUk8iRVpxPIHxP7z7pFFahxVZpf26dDNrzwHkKTrJe4_R0kB7oQ2XqUt9a1wYXhFnEBvcfq3cW_su81L4mNxe3cwSUjU6eD2ubyG1tNP_NIYhI/s1600-h/P5310041.JPG"><img style="cursor: pointer;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgB_mG4PLn10p7_GIu2ZDZ4pWY8fAR1SFUk8iRVpxPIHxP7z7pFFahxVZpf26dDNrzwHkKTrJe4_R0kB7oQ2XqUt9a1wYXhFnEBvcfq3cW_su81L4mNxe3cwSUjU6eD2ubyG1tNP_NIYhI/s320/P5310041.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5212611377094797026" border="0" /></a><br />Julkisestikin toivottu kuva huntupäisistä podiumtytöistä. Sori, tämän parempaa minulla ei ole.<br /><br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjVOzGqIOSU0LOc5xdofKGAB20vv8K7jKQByp62yc_ueZl7URK9uP7s1Nv6ozwdAHBuLCMKPCyxIyAxn0JZ54msMTkb5fBkLH9i-rPRUgKe5E9LkJFGsoCbi1fj-E7zvK4Wsc3rBrr9wog/s1600-h/P5310010.JPG"><img style="cursor: pointer;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjVOzGqIOSU0LOc5xdofKGAB20vv8K7jKQByp62yc_ueZl7URK9uP7s1Nv6ozwdAHBuLCMKPCyxIyAxn0JZ54msMTkb5fBkLH9i-rPRUgKe5E9LkJFGsoCbi1fj-E7zvK4Wsc3rBrr9wog/s320/P5310010.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5212830176464982722" border="0" /></a><br />Otan kantaa, mutta median huomio on toisaalla.<br /><br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgBswJT4HcNpUYhGonDsPY0hwfhyphenhyphendcGMBI_muH-ESGhh-nhT4u_qPonv6y38psVKBDLTRSKSQuewvi2NJm1t2InPamPPaAt7tzBubUUwRPRCIHq6_sg3nghB0fVWan6aiO-rz9GDxOIxoI/s1600-h/P5310055.JPG"><img style="cursor: pointer;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgBswJT4HcNpUYhGonDsPY0hwfhyphenhyphendcGMBI_muH-ESGhh-nhT4u_qPonv6y38psVKBDLTRSKSQuewvi2NJm1t2InPamPPaAt7tzBubUUwRPRCIHq6_sg3nghB0fVWan6aiO-rz9GDxOIxoI/s320/P5310055.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5212612466749440018" border="0" /></a><br />Äijät tahtoivat ihan tosissaan jotain voitonkuvaa, en oikein taipunut haluttuun muottiin, vaikka olinkin siis ihan täysin tosissani hei.<br /><br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh9IySKu3D7PVHca0TtwR2Mi1nq_E-C0JEx3VfSz5nCW0reSxF8PQk4mK-0X-aJInNo06-wNaOFvaYXbOh6XcJQKr1Vd6BsCioC1Cu8pSoh5uNQ8VZfeqwKA5Z5xhbtAA2uGcIA-Ty8Q6Y/s1600-h/P6020059.JPG"><img style="cursor: pointer;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh9IySKu3D7PVHca0TtwR2Mi1nq_E-C0JEx3VfSz5nCW0reSxF8PQk4mK-0X-aJInNo06-wNaOFvaYXbOh6XcJQKr1Vd6BsCioC1Cu8pSoh5uNQ8VZfeqwKA5Z5xhbtAA2uGcIA-Ty8Q6Y/s320/P6020059.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5212612484503202786" border="0" /></a><br />Ennen starttia jonain päivänä, etualalla Amore Vitan huoltaja John Rambo. Pitkä tarina.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiWvrJZGrPlsyTBMCjYKTARKBXe6EjBi5zbFSgax6tPa5vKBNZRuCNKP2YmhiV6sbTK2dbpH7p1znIkTQJiSZdXOtX7oU2jesuteEq1ViWK0WjKrhOM8VxQ-G6yPueNYRIHy_aXTX_BcgE/s1600-h/07062008801.jpg"><img style="cursor: pointer;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiWvrJZGrPlsyTBMCjYKTARKBXe6EjBi5zbFSgax6tPa5vKBNZRuCNKP2YmhiV6sbTK2dbpH7p1znIkTQJiSZdXOtX7oU2jesuteEq1ViWK0WjKrhOM8VxQ-G6yPueNYRIHy_aXTX_BcgE/s320/07062008801.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5212830185846197970" border="0" /></a><br />Yleisö häiritsi kisailua.<br /><br /><br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg_9i7LebK9xG8p1toK8kVGbziMKMIbV_jB9ljW7SQqzjfTvBJmrMs4h3tmGXVCyBKyZYet3A3fVFnVNgxsob59c5c80Sr542GTFudbC1Pgdd0OA5TSLSRUeXTwH-G6v43ZxEy_DEArBOY/s1600-h/09062008812.jpg"><img style="cursor: pointer;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg_9i7LebK9xG8p1toK8kVGbziMKMIbV_jB9ljW7SQqzjfTvBJmrMs4h3tmGXVCyBKyZYet3A3fVFnVNgxsob59c5c80Sr542GTFudbC1Pgdd0OA5TSLSRUeXTwH-G6v43ZxEy_DEArBOY/s320/09062008812.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5212826000633327602" border="0" /></a><br />Noor jätti leikin kesken viitisen päivää ennen loppua. Mies vietti päivänsä kuvan bussissa.<br />Kuinka sopivaa.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjA0qLCRLssPKI3ZrVv2A9JJW55joz-yxG9eMAA_HDN2PaOp9H0Oeg_UgYvddKd4jp3_VItEXzR43injcgXMC35iOCNpY3YPQ5AGaDErBlwhnin45R1EZaJSjJtrYgtDoMvthhcIRzrwJE/s1600-h/10062008813.jpg"><img style="cursor: pointer;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjA0qLCRLssPKI3ZrVv2A9JJW55joz-yxG9eMAA_HDN2PaOp9H0Oeg_UgYvddKd4jp3_VItEXzR43injcgXMC35iOCNpY3YPQ5AGaDErBlwhnin45R1EZaJSjJtrYgtDoMvthhcIRzrwJE/s320/10062008813.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5212826005560670114" border="0" /></a><br />Viron Matti Nykänen kouluttaa nuoria liitäjiä.Unknownnoreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-6831190483316131643.post-15239397657028417862008-06-01T21:48:00.004+02:002008-06-01T23:11:45.369+02:00Mistä taas aloittaisi?<br /><br />Välähdyksiä matkasta, joka oli pitkä, nihkeä ja jotenkin tutunoloinen.<br /><br />Marokossa ensimmäinen välähdys oli saksalainen kuski, jolta bussimatkalla hotelliin menimme erehdyksissämme kysymään viime vuotisesta kisasta. Miehellä jäi niin sanotusti levy päälle."Organization was ok, lots of kilometers, very hot...yes and organization was ok, very hot and lots of kilometers..." (ja huom, tämä oli puhuttua englantia, joten virheet kuuluvat asiaan).<br />Siitä kuitenkin selvittiin.<br /><br />Paikallinen meininki on luonnollisesti erilaista. Myös kisassa. Ilmassa leijuu pieni rasisminvastainen taistelu. Ja eurooppalaisvastainen myös.<br /><br />Ensimmäisenä päivänä ajettiin kaksi etappia, perkele. Ei jaksa. Väliaika pyörittiin teltassa, ja se jos mikä söi miestä, vaikka teltta olikin normaalia puolijoukkue-telttaa huomattavasti suurempi. No, mikäs siinä. Itse etapit menivät miten kuten. Adam pääsi hatkaan ja meni menojaan, nappasi kolmannen aamulla. Iltapäivällä sitten jouduttiin puolustamaan kyseistä sijaa, sillä pienessä sivarissa kolme saudi-arabialaista päättivät vetää sivuun letkasta yhtäaikaa(!). Toistakymmentä miestä karkuun ja virolaiset vetämään. Moninaisten vaiheiden jälkeen Adamille tuli puolisentoista minuuttia takkiin. Crap.<br /><br />Aamun etapilla tuli pientä konfliktia parin koto-mantereella kilpailevan kanssa. Kiskoin mäkeä tasaista vauhtia kohti pari sataa metriä edempänä olevaa kärkeä, kun pari pitkähihaista iski. Ja aivan turhaan, oikein tyypillistä hermoilua. Pidin saman vauhdin ja kohta sain pojat kiinni, kun kanki iski. Kysyin sitten kohteliaasti seuraavin sanankääntein: "Why the heck did you have to attack?" ja ainoa mitä sain vastaukseksi oli: "Fuck you.". Ok, kysyin että: "What`s the problem here?" ja vastaus oli nerokas: "Fuck you.". Nerot saatana.<br /><br />Toinen päivä valkeni, väsytti, kuten usein toisena päivänä. Tai aina.<br />Porukalla riitti energiaa ja alku oli vauhdikas, tunku hatkaan oli kova. Allekirjoittaneella ei moista hinkua juurikaan ollut. Ennen pitkää kärkeen pääsi pieni ryhmä, jota toinen pieni ryhmä hetken seesteisen vaiheen jälkeen lähti tavoittamaan. Olin mukana toisessa ryhmässä, mutten tahtonut kaikkia mukaani kärkeen, joten odotin hetken, jolloin innokkaimmat päästivät pahimmat höyryt pihalle ja lähdin tavoittelemaan ryhmää yksin. Tavoitinkin, ja sitten alkoi työstäminen kohti tuntematonta, ainakin minulle.<br /><br />Historia ei toistanut itseään, valkoinen ei ruoskinut tummaa, vaan toisinpäin. Töitä sai tehdä, ja teinkin, en liikaa toki. Matkalla oli pari mäkikiriä, jotka sain nimiini, ja toisessa porukkamme sitten hajosi ja jatkoin matkaa kohti kahdenkymmenen kilometrin päässä häämöttävää maalia melkein yksin. Joku roikkui peesissä, mutta vetoapua ei löytynyt.<br />Eroa pääjoukkoon oli tässä vaiheessa jo niin paljon, että tulisimme ratkaisemaan etappivoiton muutaman miehen kesken, sillä perässämme, noin puolen minuutin päässä, takaa-ajoa jatkoi vielä kolmen hengen ryhmä. Viimeisessä mäessä pääsin viimeinkin eroon varjostajastani ja sain ajaa viimeisen vajaan kymmenen kilometriä yksin, maaliin asti.<br /><br />Eräässä vaiheessa toisen mäkikirin jälkeen katsoin taakseni ja huomasin kummia; marokkolaista äijää kiskottiin neutraalihuolto-auton peesissä minun perääni. Onneksi oma huolto-auto oli lähistöllä, joten sitä ei kestänyt kauaa. Näin viidakossa.<br /><br />Kolmas etappi ei tarjonnut kovinkaan suuria tapahtumia, mäkeä riitti, mutta ne olivat kaikki liian kaukana maalista tarjotakseen paikkoja kuolettaville iskuille, tulivat ne sitten keneltä tahansa.<br /><br />Valitettavasti en voi kertoa reitistä juurikaan, sillä en tiedä edes tämänhetkisen kaupungin nimeä. Jumalten olkapäillä kuitenkin.<br /><br />Kuvia voinen laittaa, jossain vaiheessa. Nyt ei viitsi.Unknownnoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-6831190483316131643.post-77441346209316168572008-05-26T22:07:00.002+02:002008-05-26T22:56:51.621+02:00Polski standard, §2Lyhyt, mutta pikainen kevätflunssa on käyty läpi. B-luokan kansalaiselle siitä tosin seurasi myös tajunnantäyttäviä hengitysvaikeuksia, jotka kaiversivat syvää kuoppaa motivaatioon useiden päivän ajan. Kuopijon ilmasto tuntui kuitenkin auttavan, sillä kaikkein kairaavimmat oireet katosivat vain muutaman päivän altistuksen jälkeen. Treenaamiseen saattoi siis jälleen aloittaa, varovasti, mutta kevyesti.<br /><br />Viikonloppu koostui kahdesta(!) yhteislenkistä, rauhallista menoa ja nautiskelua lauantaina, sunnuntaina takaisin päiväjärjestykseen. Valitettavaa kyllä, mutta SRM on edelleen pajalla, joten wattitietoja ei ole olemassa kuin arvioina. Arvio sunnuntaista kuuluu: yhteislenkin aikainen ap n. 220w, keskinopeus joidenkin tietojen mukaan 31km/h. Lisäksi ennen ja jälkeen ajetut Puijon kontrollinousut, yhteensä 330min.<br /><br />Savi helisti lauantaina ajoissa, mutta myöhään, ja kertoi ohjelman muuttuneen; ylioppilaiden valmistumisjuhlallisuudet (eivät tosin omat) jäisivät väliin, kun karavaanimme suuntaisi kohti Afrikkaa. Marokkoa, jos anaalisiksi aletaan, mutta kukapa alkaisi. Afrikka kuin Afrikka, pimeä manner, sarvikuonojen maa, kansanmurha, nälänhätä, nettihuijaukset, Nelson Mandela, ryöstö, suvaitsemattomuus, kivitys, epätasa-arvo ja niin edelleen. Onko minulle kenties syötetty tietynlaista kuvaa kyseisestä mantereesta? Onko sinulle?<br /><br />Tour de Maroc, ei tule muuta mieleen kuin aavikkoa halkovat valtatiet, jotka johtavat lopulta kivisille taivaankannen kannattelijan vuorille. Ajamme kivettyneen jumalan hartioilla!<br /><br />Noh, enempää en kilpailusta tiedä. Ja itseasiassa luettuani edellisen kappaleen uudestaan huomaan, että sekin oli lähinnä fiktiota. Jotain sentään tiedän, kesto on kymmenen päivää.<br /><br />Kirjoitan tätä matkalla Tallinnaan. Näyttää siltä, että Xprs(tai sinnepäin) saapuu satamaan. Kone kiinni ja rekkakannelle noutamaan pyörää, näin toimii ammattilainen. Logistiikan ammattilainen.<br /><br />Ah, ennenkuin unohdan. Sain niin positiivista palautetta edellisen postauksen kuvista, että periaatteessa voisin laittaa niitä lisääkin. Jos jaksan. Ja konetta ei ole varastettu ennen sitä.<br /><br /><br /><br /><br /><br />Puhelusta alkoi aikaistetun paluumatkan aikatauluttaminen, jota tosin vaikeutti lähtöaikataulun väliaikainen puuttuminen. Lopulta päätin suoria yksin tein Tallinnaan, eli maanantaista tulisi lepopäivä.Unknownnoreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-6831190483316131643.post-44477816905173420762008-05-17T22:55:00.007+02:002008-12-12T10:30:00.165+02:00Polski standardMistä aloittaisin? Kisoista varmaan.<br /><br />Edellisen postauksen jälkeen vietimme lyhennetyn viikon kotona, Stare Rowiskassa.<br />Tapahtumat ovat jo häipyneet allekirjoittaneen muistista, joten vakioidun valittamisen määrän lisäksi mitään ei varmaankaan tapahtunut.<br /><br />Keskiviikkona sitten matka Legnicaan ja Slawdnvidnids Grody Piasctocacdsgfsdgkin (UCI 2.1)<br />aloittavaan iltakriteriumiin. Kriteriumissa leveää baanaa eikä tiukkoja mutkia, eikä se vaikuta etappiajon kokonaisaikaan, joten sen olisi voinut yhtähyvin heivata kierroksen jälkeen, mutta ei viitsinyt. Ajo suorittettiin pistekisana, ja voittaja saisi ylleen himoitun keltaisen paidan. Etukäteen oli jo tiedossa, että pistekisassa minulla ei olisi sanansijaa, joten tyydyin auttamaan apuani tarvitsevia joukkuetovereita.<br /><br />Kyseinen etappiajo oli kriterium mukaanlukien viisipäiväinen, sisältäen kaksi mäkistä päivää, yhden todennäköisen massakiripäivän sekä viimeisen päivän puolietappi-suoritteen. Hiton jälkirallit. Tunnustan, hotellissamme oli internet-yhteys. Mutta ei viitsinyt kirjoittaa, toimi nimittäin niin hitaasti, hitaammin kuin Prous kaupassa. Ja sitä ei mitata minuuteissa, vaan<br />puhutaan singulariteettisistä määreistä.<br /><br />Ensimmäinen etappi olikin sitten se ensimmäinen mäkipäivä, kuusi nousua, kolme niistä oli kategorioitu ensimmäisen kategorian nousuiksi ja loput kolme toisen kategorian nousuiksi.<br />Eikun jyhkäämään. Nousut olivat osittain tuttuja edelliseltä vuodelta, ja siitä olikin apua päivän toisessa nousussa, sillä tiesin sen olevan suhteellisen jyrkkä, keskijyrkkyyden ollessa noin 10%. Tämä tieto tulisi kuitenkin siirtää toimintaan eli hyvään sijoittumiseen nousun alkaessa. Turha toivo, mieli oli heikko, eikä lähtöpaikka nousuun ollut optimaalinen.<br />Onneksi alkumatkasta tahmealta tuntuneet jalat heräsivät uuteen aamuun nousun alkaessa, ja ryhdyin parantamaan asemiani määrätietoisen tasaisella vaudilla. Tunne oli hyvä, ja sitä vaikutti vauhtikin olevan. Puolalais-painotteinen peloton särkyi mäkeen kuin hauraan lapsen psyyke sieluttoman maailman merissä, mutta lopulta löysin itseni kärkiryhmästä yhdessä kolmenkymmenen muun älykön kanssa.<br /><br />Seuraavassa alamäessä sekä tasaisella peloton kuitenkin kerääntyi yhteen kuin parvi kärpäsiä pienen pupujussin ruholle puolalaisen maantien laidalla. Jatkoa tosin seurasi, päivän ensimmäinen ensimmäisen kategorian nousu. Tällä kertaa pidin huolen hyvästä lähtopaikasta ja se oli hyvä, sillä peloton pirstoutui takanani kuin toive paremmasta huomisesta. Mäen jälkeen kärkeen oli muodostonut noin viidenkymmenen ajajan ryhmä, joka ajoi takaa pientä neljän hengen hatkaa. Päivän viimeisessä kategorioidussa nousussa ryhmä pieneni noin kahdenkymmenenviiden ajajan suuruiseksi. Seurasin kärkeä sen suuremmitta ongelmitta, tosin viimeisessä nousussa pidetty vauhti pääsi yllättämään, sillä edestä putoavat tuottivat lisätyötä porukassa pysymisen osalta.<br /><br />Lopulta saavuimme kaupunkikierroksille noin kolmenkymmenen ajajan suuruisella ryhmällä. Tiesin suurinpiirtein ketä seurata, mutta iskut eivät onnistuneet oikeaan aikaan ja kärkeen karkasi kuusi ajajaa. Tämä tapahtui onnekseni vain neljä kilometriä ennen maalia, joten aikaero ei muodostunut merkittäväksi kokonaiskilpailun osalta.<br /><br />Ensimmäisen päivän lupailevan suorituksen jälkeen loppukilpailun tavoitteena oli pitää aikaero samana viimeisen päivän aika-ajoon asti, jolloin hyvällä ajolla olisi mahdollisuus vähintäänkin sijoille 8.-12. kokonaiskilpailussa.<br /><br />Toinen päivä oli odotetusti rauhallinen, massakiriä ounasteltiin ja se toteutui. Olin vapaa kaikenlaisista työtehtävistä ja saatoin seurata loppukiriin valmistavaa tunkemista turvallisen etäisyyden päästä. Adam oli etapilla 8., asiallinen sijoitus, mutta silti pettymys, sillä kunto antaa odottaa parempia tuloksia, jopa etappivoittoa.<br /><br />Kolmas päivä valkeni, kuten jokainen tähänkin asti, aurinkoisena, lähes täydellisenä.<br />Vuorossa oli taas mäkinen päivä, kolme ensimmäisen kategorian nousua tiukkana ryppäänä etapin puolivälin tienoilla. Etukäteen mainostettu Podgorki noustaisiin kaksi kertaa. Kyseinen nyppylä oli hankala ainoastaan viimeisen 700 metrinsä vuoksi; ne metrit jouduttiin nousemaan keskimäärin 16% nousua. Joukkueen tavoite oli saada minut hyvissä asemissa nousuihin, ja mahdollisuuksien mukaan pysyä mukanani koko päivän, jotta saisin säästettyä voimia seuraavan aamun aika-ajoon.<br /><br />Homma toimia kuin rasvattu; asemat nousuihin lähdettäessä olivat riittävän hyvät, miehet ympärillä voimiensa mukaan ja ajaminen ei tuottanut ylitsepääsemätöntä tuskaa. Mutta ennenkuin kukaan innostuu, on jo nyt todettava, että tämä oli tilanne vain kahdessa ensimmäisessä nousussa ja loppu meni valitettavasti plörinäksi.<br /><br />Päivän kolmas ja viimeinen kategorioitu nousu, toista kertaa noustava pelätty Podgorki alkoi kuten aiemmatkin, asetelmat ok vauhti siedettävä. Suurimpana erona aiempiin oli joukkueen hajoaminen ympäriltä, mutta se ei huolettanut suuremmin; enhän kuitenkaan ollut ns. puolustusasetelmissa koko kilpailun suhteen. Todelliset ongelmat, joihin edeltävä joukkueen katoaminen vaikutti, alkoivat kuitenkin vasta kovavauhtisessa alamäessä, jolloin etukiekkoni räjähti käsiin juuri ennen tiukkaa mutkaa. Pyörän hallinnassa riitti hommia, mutta onnistuin säästämään henkeni, riittävällä marginaalilla. Vauhti nollaan ja tien sivuun, kiekko valmiiksi irti ja käsi pystyyn. Tapahtuman ajankohta oli sikäli valitettava, että peloton oli pirstoutunut mäessä ja huoltoautot seurasivat todella kaukana perässä. Jouduin odottamaan neutraalihuoltoakin valovuosilta tuntuvan ajan, mutta lopulta sain uuden kiekon alle ja pääsin jatkamaan matkaa. Seurasi kovavauhtinen lasku, kourallinen vaarallisia tilanteita sekä tilanteen arviointi; pääjoukko oli nousussa katkennut karkeasti kahteen osaan, ja olin saavuttanut takaa-ajollani vasta toisen, sillä huoltoautoa odottaessani suurin osa pelotonista viuhahti ohitseni kuin aliarvostettu nuoruus.<br /><br />Ero oli pelotonin toiseen osaan saapuessani jo yli puoli minuuttia, tilanne näytti pahalta, sillä kärjessä ajettiin kilpaa etappivoitosta. Huomasin myös, että yksikään joukkuekaverini ei ollut minun osassani pelotonta, vaan seurasi pienemmässä grupetossa takana. Pian he kuitenkin päättivät liittyä joukkoon ja käskyn saatuaan pystytimme kärkeen niin sanotun junan. Saimme myös tietää, että seurassamme olleet keltaisen paidan joukkuetoverit olivat innokaita pääsemään takaisin johtajansa luo, joten tilanne näyttikin yht´äkkiä valoisammalta. Takaa-ajo oli vauhdikasta, mutta se ei tuottanut tulosta. Kärjessä oli huomattu muutaman kokonaiskilpailussa vaarallisen kuskin jääneen toiseen pelotoniin, joten siellä pidettiin vauhtia tasaisen varmasti. Tämä johtikin siihen, että noin 30km ennen maalia jätimme vetotyöt sikseen ja ajelimme grupettoa maaliin. Vitutus oli suuri, takkiin tuli arviolta 10min, joten kokonaiskilpailu meni siihen.<br /><br />Etapin jälkeinen spekulointi oli muiden heiniä, minulle oli kyseisellä hetkellä yksi hailee, kenen olisi pitänyt antaa kiekko ja odottaa jne. Päähuomio kohdistui Proussiin, joka ohitti minut mäen päällä hiljentäessäni kurottamaan musettea huoltajan kohmeisesta otteesta.<br />Alamäessä hän oli siis hitusen ennen minua, eikä siksi pystynyt antamaan minulle kiekkoa.<br />Miksi sitten meni ennen minua jne., kuuluivat kysymykset, jotka eivät kiinnostaneet minua.<br /><br />Viimeisen päivän aika-ajo olikin sitten ainoastaan läpiajo. Takki oli tyhjä, kohtuullisella etappisijoituksella ei korvattaisi eilisen menetystä. Sama päti iltapäivän maantiehen, starttasin<br />ainoastaan siksi, etten pidä keskeyttämisestä ilman syytä. Ja kun ajaminen oli sinällään helppoa, niin treeniä ainakin.<br /><br />Ajaminen sinällään vaikuttaa jo paremmalta, vaikkakin olen vielä matkan päässä huippukunnosta. Mutta Puola rankaisee etapeilla. Viime vuonna jouduin keskeyttämään kaksi isoa etappiajoa hyvistä asetelmista (top-10) kokonaiskilpailussa loukkaantumisten vuoksi. Vaikuttaa siis siltä, että Puola on kirottu. Tai ainakin standardoitu.<br /><br />Kilpailua seuraavalla viikolla jatkoin harjoittelua normaalisti, kunnes torstai-aamuna heräsin kurkku kipeänä; kevätflunssa oli tosiasia. Kirjoitan tätä lauantain-iltana hotellissa, jossa olemme huomista kilpailua varten. Minulta se tosin jää väliin, sillä kuumeilin tänään hitusen.<br />Pahalta näyttää myöskin Virossa ajettavien kilpailuiden osalta. Treeniä siis, kunhan tervehtyy.<br /><br /><br />Ahkera huoltajamme Jarek ehti töidensä lomassa myös kuvaamaan. Kuvia kertyi viideltä päivältä n. 300, joista suurin osa oli maali- tai lähtöpaikalla liikkuneista naisista. Asiallista.<br /><br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjCNwbUpyL5wV47b1U9I1DQMkVrEkw1rp3cc0-Ypichp-E16wdSAe7s9xT31JufXaAZ3TCKW_AKH7X-IM4-MCtZ0Xy5MrVqlUYzoZN09rTATbY3JqOR9THn-kzVka9XT5r_YIQTLSfufRM/s1600-h/grody2008_prezentacja_36.jpg"><img style="cursor: pointer; width: 320px; height: 209px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjCNwbUpyL5wV47b1U9I1DQMkVrEkw1rp3cc0-Ypichp-E16wdSAe7s9xT31JufXaAZ3TCKW_AKH7X-IM4-MCtZ0Xy5MrVqlUYzoZN09rTATbY3JqOR9THn-kzVka9XT5r_YIQTLSfufRM/s320/grody2008_prezentacja_36.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5201482705303557666" border="0" /></a><br />Joukkue-esittelyssä vielä hymyilytti. Vasemmalta: Jacek, Karu, mäkityttö, Urmo, kirityttö, Prous, minä, kokonaiskilpailutyttö ja Lapa. Huomatkaa Prousin yltiöiloinen ilme, maaiman onnellisin mies.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjBpUQh79MK4iauHfWfwR_S73C9e0Jz9iqJACHaEzjkZegOCdfFFrkXg6j_XZFA0Sle8XTvUpErFXPnf0OCrhp4sNJLIAUQCb8PHldqMQg9gHdTUAtLoii_Qg1FdCkFl5GzSZGLR5C564s/s1600-h/IMG_0403.JPG"><img style="cursor: pointer;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjBpUQh79MK4iauHfWfwR_S73C9e0Jz9iqJACHaEzjkZegOCdfFFrkXg6j_XZFA0Sle8XTvUpErFXPnf0OCrhp4sNJLIAUQCb8PHldqMQg9gHdTUAtLoii_Qg1FdCkFl5GzSZGLR5C564s/s320/IMG_0403.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5201482709598524978" border="0" /></a><br />Jano ensimmäisen etapin jälkeen. Ympärillä spekulointia, tiedotusta ja huoltoa. Vasemmalla Marcin, hieroja. Ei sanaakaan ulkomaankieliä. Hauskaa on silti.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhfgEn9Vwe-5ufHnPeq8M2tU5RxB63dXvn2hyw_SI1Q_pOascuDQvSVWKnwuOYfFhApT2dQfdzzdnG7Yt4Hz5azuIskiezO59WdQQ0-eXpNNy4egLpFP7T6e0RPS45YrWEOjM2omkdGFvc/s1600-h/IMG_0413.JPG"><img style="cursor: pointer;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhfgEn9Vwe-5ufHnPeq8M2tU5RxB63dXvn2hyw_SI1Q_pOascuDQvSVWKnwuOYfFhApT2dQfdzzdnG7Yt4Hz5azuIskiezO59WdQQ0-eXpNNy4egLpFP7T6e0RPS45YrWEOjM2omkdGFvc/s320/IMG_0413.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5201482713893492290" border="0" /></a><br />Jano taas.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhF7OS7fVkpB9TtA-rjiq89Bqq7DvKaLcP7zLLEGa6XgL0z6x9iffx4l0qz6Sdd2q5cAKy_Jfr35fEndkSyA2G6FIDnlRbzNocNdUxJ6qob0b8bmgRQXXJGlRcViNO0QjXp6qdDETaHWpE/s1600-h/IMG_0584.JPG"><img style="cursor: pointer;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhF7OS7fVkpB9TtA-rjiq89Bqq7DvKaLcP7zLLEGa6XgL0z6x9iffx4l0qz6Sdd2q5cAKy_Jfr35fEndkSyA2G6FIDnlRbzNocNdUxJ6qob0b8bmgRQXXJGlRcViNO0QjXp6qdDETaHWpE/s320/IMG_0584.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5201482718188459602" border="0" /></a><br />Iloiset tunnelmat ennen tempoa. Hooldusmeehenä Leps.Unknownnoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-6831190483316131643.post-24423085381541271882008-05-01T20:58:00.005+02:002008-05-01T23:19:44.953+02:00Epälooginen luonne aineettomassa ruumiissaStare Rowiskassa meitä odotti uusi talo, kirjaimellisesti. Se oli vastarakennettu satojen orjien voimin, vaatien useita kuolonuhreja. Blogipäivitysten frekvenssistä voi tyhmempikin päätellä oliko rakennusvaiheessa kenellekään tullut mieleen vetää taloon puhelinlinjaa, joka olisi kuitenkin välttämätön alakertaan kuukauden sisällä avattavan kaupan ja siellä modernin Puolan tapaan käytettävän maksupääteen vuoksi. Talo nimettiin kurwamajaksi, analogisen älykkäästi, kuten odottaa saattaa.<br /><br />Ensimmäiset päivät kuluivat masennuksen merkeissä, ei yhteyksiä ulkomaailmaan eikä naisia. Baari oli 300 metrin päässä, mutta se oli auki vain perjantaisin ja lauantaisin, kisojen aikaan siis. Selvittelimme muita mahdollisia aktiviteetteja, mutta niitä ei ole.<br /><br />No, ajetaan sitten, kun ei muutakaan ole. Lenkin tiedot: 5h, ap 250, np 265. Tämän jälkeen SRM meni puruksi, eli wattitietoja ei ole odotettavissa hetkeen.<br /><br />Viime viikolla sitten kisaan perjantaina, kolme etappia kahdessa päivässä, tempi, kritti ja maantie. Ei UCI-luokitusta, mutta mukana käytännössä samat porukat kuin Puolan UCI-kisoissa. (Huomaa, koetan tällä nostaa omaa häntääni).<br /><br />Tempopyörän kanssa oli ongelmia, sain uuden pyöräni käsiini torstaina, mutta keskiö oli paskana, ja uutta korvaavaa ei ilmeisestikään ollut helppo hankkia.<br />Lainapyörän sain sitten lauantai-aamuna, jes. Pientä lämpöä reitillä, jalat kuin tuoretta muoviin käärittyä sontaa, kuumaa ja pehmeää.<br /><br />Matkaan, katselin että edellälähtevällä ei ollut kuin maantie-kokoonpano allaan, kiinni siis, ja pian. Ei parasta vauhdinpidolle, mutta minkäs teet. Oli vaikeaa kärsiä, ei viitsinyt, ja kun ei viitsinyt, niin vauhti laski. Nihkeää. Piti keskittyä, vaikeaa oli, kun piti katsella reitin viereen sankoin joukoin jämähtäneitä nuoria tyttösiä.<br />Takkiin tuli, ja paljon. 1.40, muistaakseni. Sijoitus 13. Luulen ajavani vastaavan ainakin sen minuutin kovempaa, kun homma on hanskassa. Optimisti.<br />Tehoa voi tietenkin arvioida, ja arvioinkin ap:n olleen n.370w.<br />Ajo näyttää ok:lta, paremmalta kuin vuosi sitten, muttei todellakaan valmiilta. Yllättäin.<br /><br />Iltapäivällä kritti, leveää tietä ja suhteellisen loivia kurveja, eli antaa muiden ajaa, pistekisana kun kyseinen ajo suoritettiin. Eipä siinä sen kummempia. Ekstraa tuli ajettua sekä aamulla että illalla, yhteensä joku 170km.<br /><br />Sunnunutaina maantie, DHL komennossa, massakiri tiedossa, keli helppo jne.<br />Ekstraa taas, joten yhteensä se 170km. Piti paikkailla viikon lepoja, tai jotain.<br />Tai protestanttisen etiikan mukaista työmoraalia.<br /><br />Välissä pari päivää, ja taas ajamassa. Memorial Andreidafa Trcoajdsadsdafagdsscisfne, suurinpiirtein. Alussa heti sivaria, mutta tällä kertaa päätimme toimia proaktiivisesti ja vetää niin helvetisti. Porukka paloihin. Pieniin, jäisiin kipaleisiin, joita sataa taivaalta Puolalaisessa kevät-illassa.<br /><br />Luonnollisena jatkumona hatka, jossa noin 18 miestä, mukaanlukien kaksi meiltä. Hyvä, muttei aivan se, mitä tavoiteltiin. Pääjoukolta kisa loppui käytännössä siihen, ero oli 7 minuuttia hyvinkin pian. Niin joo, minä en siis ollut siinä hatkassa, vaan Prous ja Adam. No kuitenkin, ajeltiin vielä se reilu satanen täyteen ja sadepilvien ilmestyessä keski-euroopan tasangon horisonttiin, päätimme Lapan ja Lepsin kanssa kaartaa bussille.<br /><br />Proussi oli 16. ja Adami joku 10., eli ok.<br /><br />Huomenna kritti, pistekisana. Lepsillä kuumetta, lähtee ehkä kotiin.<br />Apokalypsi tulee, joko kuulitte?Unknownnoreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-6831190483316131643.post-64152759810507874682008-04-30T22:09:00.003+02:002008-04-30T22:36:15.768+02:00Matka Hollanista kotiin alkoi hermostuneissa merkeissä, olihan edellisestä päivän mittaisesta bussimatkasta kulunut aikaa jo vähintäänkin pitkään. Kysymyksiä siis suorastaan roikkui ilmassa: miten aika kuluu, vieläköhän osaa tuijottaa ohikiitävää vehreyttä tyhjin katsein tuntien ajan, liikkumatta paikaltaan. Kestääkö rakko, ja mitä kestää? Mutta kaikkein tärkeimpänä, milloin syödään?<br /><br />Hierojamme oli pakattu samaan ajoneuvoon. Tähän mennessä kaikki olivat huomanneet, ettei hänestä kannata pitää, joten tunnelma oli odottava, Puolan rajaa nimittäin, jonka ylitettyämme hänet ohjattaisiin kohteliaasti ulos ajoneuvosta tien penkalle.<br />Sellaista on empatia. Emme sentään muiluttaneet Ranskaan, tuohon ylimielisten pseudo-patrioottien valtakuntaan, jossa alien on alien. Ja hänelle ei hymyillä.<br /><br />Saksassa pysähdyimme Kauflandiin. Vihdoinkin, matkaa olikin taitettu jo 20km. Kaufimme kuka mitäkin ja sullouduimme takaisin bussiin, jolla ei ollut vielä nimeä. Ehdotin Queen Marya, mutta kukaan ei ymmärtänyt miksi. Selitin, että Queen Marykin kilpaili nopeudesta Atlantin ylittävällä reitillä, mutta varusteltiin lopulta sotalaivaksi, jonka jälkeen se paloi satamassa ja upposi. Kukaan ei vieläkään ymmärtänyt, enkä ymmärtänyt enää itsekään. Ja sitäpaitsi se laiva taisi olla Maryn ranskalainen kilpailija, mikäs sen nimi olikaan? No, vitut siitä.<br /><br />Matka jatkui, bussimme halkoi tien yllä leijuvaa vaaleaa usvaa yön pimeydessä, jyräten alleen niin risut ja männynkävyt, pienet pupujussit kuin oravaisetkin luoviessaan kohti Skierniewiceä ja Tescoa, joka on muuten auki 24/7! Kaupassakäynti saa uusia ulottuvuuksia, kun sen toimittaa keskellä yötä.<br /><br />Kisojakin on ajettu, niistä myöhemmin. Jos jaksaa. Mot on nimittäin maassa.Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6831190483316131643.post-54591772855541978552008-04-18T21:03:00.005+02:002008-04-20T16:39:43.265+02:00Elämää konditionaalissaKolmas aamu alkoi kuten mikä tahansa kilpailupäivän aamu, pääkivulla ja silmäpussien tarkastelulla. Unohtamatta tietenkään rasvaprosentin mittausta. Hah.<br /><br />Edellisen päivän polvikipu tuotti lisäksi uudenlaisia aamurutiineja: sitä oli testattava portaissa, jotta osaisin määritellä kannattaako startata vai ei. Porrastesti palautti positiivisen tuloksen, polvi oli siis kipeä, edelleen. Täten päätin vetäytyä kilvasta ja ottaa rennosti majoitusliikeemme ahtaissa, joskin toistaiseksi siisteissä tiloissa.<br /><br />Haave levosta oli kuitenkin haudattava yhtä nopeasti kuin ehdit sanoa "curva", sillä ei-starttaajien majoituksesta veloitetaan joukkuetta, joten minun tuli lähteä lähtökaupunkiin "starttaamaan". Köyhät.<br /><br />Huoltoautoon siis seuraamaan kisaa. Vieno kevättuuli pyyhki keskisen ranskan hurmeisia vainioita, kun peloton lähti vyörymään kohti pohjoista. Palasiksi meni, näytti hauskalta.<br />Nyt tullaan siihen konditionaaliin.<br /><br />Päivän adrenaliinirikkain hetki oli ilman muuta Lepsin renkaan puhkeamisesta liikeelle lähtenyt tapahtumasarja; loppukierroksilla sirpaloinut peloton vaikeutti paluuta Lepsin paluuta omaan ryhmäänsä, aiheuttaen lopulta sen, että oma huoltoauto kumosi miehen maahan. Naarmuja, muttei mitään rikki.<br /><br />Tapahtuma suorastaan vaati Jacekin (joukkuenjohtajan) uudelleenimeämistä, hän olisi nyt Kronos, joka söi omat lapsensa. Niin, ja nai oman siskonsa, mutta siitä en tiedä enempää.<br /><br />Kolmannen päivän jälkeen allekirjoittanut on ottanut rennosti. Lauantaina tuli ajettua reilu tunti turistivauhtia kaupungilla nähtävyyksiä katsellen. Polvi antoi pientä oiretta, mutta oli jo huomattavasti parempi.<br /><br />Sunnuntaina tarkoituksena lähteä ajelemaan, kellon soidessa kahdeksalta kuulen viereisestä sangystä makaavasta ihmishahmosta ääntä, joka indikoi heräämistä vasta yhdeksältä. "Oukei", mutisen ja käännän kylkeä. En kuitenkaan saa enää unta ja nousen pian ylös. Päätän myös olla ajamatta tänään, varmuuden vuoksi.<br /><br />Leps saapuu aamiaiselle hieman minua myöhemmin, katkokävellen. Mies on jättänyt leikin kesken eilen, ja saapunut huoneeseen aikana, jolloin allekirjoittanut on ollut jo syvässä unessa.<br /><br />Iltapäivän etapin jälkeen nousemme bussiin ja suuntaamme kohti Gulpenia. Sieltä jatkamme heti aamuhämärissä matkaamme Puolaan, tuohon itäisen keski-euroopan kaltoinkohdellun kansan kehtoon, jossa elämä jälleen hymyilee ja ihmiset eivät puhu mitään ihmeen ulkomaankieliä, vain kotimaista. Mahdollisuuksien maa, lait, nuo matalan moraalisen esteen muodostavat pykälät, taipuvat käyttäjän mukaan ja aurinko nousee aina idästä.<br /><br />Eikun matkaan.Unknownnoreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-6831190483316131643.post-66431105591423247322008-04-17T21:33:00.005+02:002008-04-19T10:46:43.157+02:00Kärsin edelleen, siis olen edelleen.Puh, polveen koskee. Kivun kestää, mutta pitkäaikaisvaikutukset mietityttävät.<br />Tänään maaliin porukassa, aika rauhallinen päivä. Mutta kipua, joka helevetin polkaisulla sattui, välillä enemmän, välillä vähemmän. Varsinkin kiihdytykset tuottivat tuskaa.<br /><br />Päivän suoritustiedot ovat: np 270 ja ap 210. Eli pääosin rauhallista, vaikkakin heti alussa porukka meni osiin sivutuulessa. Prous pani maoli heti kahden kilometrin jälkeen ja ei saanut enää porukkaa kiinni, sen verran raakaa oli vauhti ensimmäisen kolmen vartin aikana. Mies kuitenkin ajoi pienessä porukassa maaliin, jääden noin puoli tuntia. Asennetta löytyy, siis. Ja aikalimiittikin on suhteellisen reilu, 15%. Olen tottunut enemmän tuommoiseen 7%:iin.<br /><br />Massakiriä odotellessa vietin aikani väistellen kolareita, joita oli lopussa laskujeni mukaan viisi. Osa isompia, osa pienempiä. Jotain hyvää aurinkokannella istumisessa siis on, kolarit on suht. helppo välttää, mutta toisaalta aina jää niiden taakse. Sanoinko aiemmin, että päivä oli rauhallinen? Hah.<br /><br />Viimeiselle kierrokselle lähdettäessä ajatuksena oli laittaa junaa pystyyn Adamille, mutta kun sanoin miehelle, että tulepas nyt, vedäm sinut kärkeen, vastauksena oli vain vaisu päänpudistus, ja kohta radiosta kuului kahdella kielellä, että ei tarvi vetää kiriä. Ok, ei sitten.<br />Pari minuuttia myöhemmin sitten kuulin kovaa kivien rapinaa tien toiselta puolen: siellä se Aatami painoi kohti kärkeä penkan puolella. No, miten vain asian tahtoo hoitaa.<br /><br />Ennen maalia porukkaa sitten lakosi kuin vierasta viljaa. Selvisin kuitenkin hengissä, sillä olin päättänyt, että polven lisäksi vammoja ei enää kaivata.<br /><br />Huominen starttaaminen on hyvin epätodennäköistä. Pitää katsoa aamulla, miltä nivel tuntuu, mutta tällainen vamma ei valitettavasti parane ajamalla.<br />Tai pah, sillä se lähtee, millä on tullutkin.<br /><br />Koneistaminen jatkukoon.Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6831190483316131643.post-71756875432655254452008-04-16T20:57:00.002+02:002008-04-16T21:49:59.891+02:00Kärsin, siis olen.Ensimmäinen tappi takana, ja kysynkin nyt, että kuinka paljon tuskaa mahtuu yhteen päivään?<br />Vikakoodit luettu: hengittäminen koskee, samoin polkeminen polvikivun takia. Diagnostiikka siis toimii.<br /><br />No, valitus sikseen ja faktaa kehiin, vai? Etapin ap 270 ja np 325. Käytännössä roikkumista koko päivä.<br /><br />Niemis-Mika ajaa asiallisesti, mieheltä katosi jarrupala heti ensimmäisen kymmenen kilometrin aikana, en tiedä korjattiinko, mutta yritys tuskin tähän loppui. Oikea asenne, pitäisi varmaan ottaa mallia, mutta kun ei viitsi, ainakaan vielä.<br /><br />Aika hiljaista muuten, perusmeininkiä. Ei vaan jaksa makailla, onneksi netti toimii, jotain tekemistä ajamisen lisäksi.<br /><br />Että silleen.Unknownnoreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-6831190483316131643.post-70500935145882447152008-04-15T21:37:00.006+02:002008-04-15T22:46:34.995+02:00Moskovalta saa varastaa.Tähän saakka olen ollut varsin tyytyväinen joukkueen taustaorganisaation toimintaan. Suunnitelmallisuutta ja sitäkautta ja sen lisäksi myös ammattimaisuus on lisääntynyt, loistavaa, sillä pyrin itse tekemään asiat sekä henkisten että fyysisten resurssien puitteissa mahdollisimman hyvin.<br /><br />Ainoa särö tähän hienoon kuvaan taustatoiminnasta on tullut viimeisen kolmen päivän aikana, jolloin aiemmin loistavana hierojana kunnostautunut painijamainen jässikkämme ukrainasta on niin sanotusti hiukan gonahtanut(kirjoitettiinko se noin?), jos asevelvollisten virallista termistöä käy lainaaminen. Hieronnassa tämä ei näy eikä tunnu, mutta taustatoimissa kyllä, ja se on käynyt selväksi slaavilaisen kiivaista keskusteluista, joita kyseisen henkilön ja DS:n kesken on käyty.<br /><br />Nyt on sitten selvinnyt, että mies on loikannut hiljaiseen neuvostotyyliin toisen joukkueen leipiin, ukrainalaisten siis, heti toukokuun alusta. Kansakunnan muisti ja yhteenkuuluvuus on pitkä ja jäntevä. Työn laadun laskeminen johtuu siis tästä, kuten slaavilaiseen tyyliin kuuluu, poltetaan sillat kun on päästy vehreälle laitumelle.<br /><br />Ok, uusi hieroja on ilmeisesti jo hankittu, eli asia ei sinällään koske minua. Paitsi että että, menin auttamaan miestä pulassa ja maksamaan hänen paluulippunsa eräältä kotimatkalta, koska hallussani on maaginen platinakortti. Summa ilmoitettiin lähtömaan mukaan zlotyina, ja jostain sisältäni kumpusi sitten syvä halu testata slaavilaista rehellisyyttä. Ilmoitin siis maksani summan zlotyina ja esitin täysin tietämätöntä zlotyn kurssista ja siitä seuraavasta euromäärästä.<br /><br />Luonnollisesti tarkistin maksuhetkellä valuttakurssit, ja sen hetkisen kurssin mukaan summa olisi euroina aika tasan 50. Ilmeisesti slaavilaiseen laskukoneeseen on isketty kiinteä kurssi, vanhentunut ja omaa etua ajava, sillä sain käteeni tasan 35 euroa, jonka piti siis vastata maksuhetken 170 zlotya. Ai, enpä olisi uskonut, vaikka jostain sainkin kipinän testata pinttynyttä stereotypiaa idän kansasta, joka varastaa kun mahdollisuus aukenee. Ja minä kutsun itseäni avarakatseiseksi. Tekopyhää(kö).<br /><br />Olen siis länsimaalaisena ottanut suuren ja mahtavan paikan. Tyhmä suomalainen, uskoo kaiken. No ok, kaikessa kohtuudessa on myönnettävä, että voihan kyse olla inhimillisestä virheestä, mutta reaktioista päätellen se on epätodennäköistä, selittely nimittäin alkoi heti, mutta puuttuvaa summaa ei näy eikä kuulu.<br /><br />Muihin aiheisiin. Olen saanut kutsun keilaamaan. Huomenna se alkaa. Saa nähdä edellyttääkö terveys minkäänlaista osallistumista kilpailuun, jonka palkintona on ilmeisestikin ilmaista olutta, tuskin missään suurissa määrin, mutta kuitenkin. Lisää voi lukea edellisen kirjoituksen kommenteista.<br /><br />No joo, vois mennä magamaan.<br /><br />Puh, edittiä, edittiä: tekstihän suorastaan pursuaa stereotypioita, nyt kun luin sen kokonaisuudessaan. Avarakatseisuuteni on siis nollattu.Unknownnoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-6831190483316131643.post-59508853956183290702008-04-14T21:37:00.003+02:002008-04-14T22:36:42.790+02:00Tsekkiläisen mielialapelaajan synteesiPäivän ongelma on ollut ärtynyt keuhkoputki ja logistinen totuus, jonka mukaan kolmapäeväl alkava Tour du Loiri et Cher (mikä duo!) vaatii pyöräilijäjoukkion siirtymistä paikanpäälle tiistaina, tarkemmin sanoen aikaisin aamulla. Osallistumisesta tulisi siis tehdä päätös kuluvan päivän aikana, mikäli tahtoisi jäädä kotiin lepuuttamaan riekaleisia herm...keuhkojaan.<br /><br />Noh, jos soututermit ovat jollekulle tuttuja, niin päivä on ollut yhtä henkistä soutamista ja huopaamista päätöksen suhteen. Paineita on asetettu niin joukkueen kuin kuin oman pääkopankin puolesta. Panoksena ovat toimineet niin terveyden säilyttäminen vähintään nykyisellä tasollaan, kuin myös pyrkimys tason nostoon tulevaisuutta varten sekä panos joukkueen mahdollisessa menestyksellä tulevan viikon egofestareilla. Arvuutella voi, mitä paineita mikin osapuoli on asettanut.<br /><br />Epätaitoisuushan on viisauden mukaan pahinta, joten päätös oli tehtävä. Erilaisia mielipiteitä tuli metsästettyä puoli päivää, mutta päätöstä ei luonnollisesti pysty tekemään kukaan muu kuin itse minuus, oma tahto. Kisaan siis, kahden pyörretyn päätöksen jälkeen.<br /><br />Koko päivän on satanut, aivan kuin vesi tahtoisi paeta Geulin syliin ja tehdä siitä uuden Eufratin, jalokiven. Iltapäivään jatkunut odotus tuotti kuitenkin tulosta; osuin puolentoista tunnin sateettomaan rakoon. Ap 235, np 250.<br /><br />Kjäll, hirmuisessa kunnossa. Vähänkö hienoa!<br /><br />Tuomas, tuo Suomen Eddie Edwards, ei sittenkään ylittänyt maaliviivaa ensimmäisenä Lattomerellä. Kapitalismi kukoistaa, kun vedonvälittäjä pitää vedonlyöjät pimennossa osallistujalistan suhteen.<br /><br />Leps, tuo Suomen Matti Nykänen, teki miehen työn ja jätti ajamatta, siellähän sataa!<br />Raikuvat yhden miehen aplodit toki kajahtivat, kun ilmestyin yläkerrasta täydessä valmiudessa. Vanha fraasi, mutta näin toimivat ammattilaiset.<br /><br />Pakkaamaan pitäisi varmaan mennä, vai viitsiikö? Aamullakin ehtinee, logistinen kaaos kuitenkin tiedossa ennen betoniteiden ritarien katoamista aamuiseen usvaan.<br /><br />Slaap well.Unknownnoreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-6831190483316131643.post-40097328384225685012008-04-12T20:42:00.002+02:002008-04-12T21:33:21.708+02:00Sadetta, vihdoinkin.Kuulostaa oudolta, mutta totta se on. Toivoin sadetta, sopivassa määrin, tosin.<br />Auttaa nimittäin hengitystä huomattavasti, kun iso osa pienhiukkasista katoaa häiritsemästä palamisprosessin mahdollistavan kaasun kulkua keuhkoihin. Ei yskitä (juurikaan), eikä ahdista (paljoa). Pieniä iloja pyöräilijälle.<br /><br />Strategiset arvot; 5h ja ap 220, np 240. Suoritettu lähinnä yksin, ainoa lähimainkaan harjoittelukykyinen nimittäin päätti kääntyä kotiin reilun tunnin jälkeen. Sitten saattoi lisätä vauhtia ja uhmata yksin Belgian loputonta vastatuulta. Vauhdin murhaa.<br /><br />Muutama sana joukkueesta, siitä kun ei ilmeisesti ole juurikaan kenelläkään mitään tietoa.<br />Ajajia meillä on yhdeksän, kuusi Virosta, kaksi Puolasta ja yksi Savosta. Henkilökunta on puolalaista, ja kielitaito samaten.<br /><br />Kalev Sport on continental-tason ammattilaisjoukkue, eli niin sanottua kolmosdivaria. Ei kuulosta kauhean hyvältä, vai? No, tällä mennään, kisoja kyllä riittää, kuten myös haastettakin.<br /><br />Nettiä on tullut käytettyä läheisessä kapakassa suhteellisen usein, pääsee sisälle istumaan jne. Mutta yksi epämukava puoli tässä maassa on, toistaiseksi. Pubissa tupakoiminen on nimittäin sallittua, kaikkialla, eli epämukavuusfaktori nousee aika korkeaksi. Tämä muuttuu kuuleman mukaan kesällä, mutta se nyt ei tietenkään minua auta. Istun siis autossa, varsinkin kun hengitys on jo muutenkin tuhoutunut.<br /><br />Arkirutiineihin ei juurikaan ihmeellisyyksiä kuulu, harjoittelu ja netissä ravaaminen lienevät ne yleisimmät. Kaupassakäynti tietty, pitäähän sitä välillä (joka päivä) jotain hyvääkin saada.<br /><br />Lepsin kanssa teimme kaupassa muuten eilen murskaavan havainnon: viinihyllyllä eräs viini oli myyty loppuun, halvin kaikista. Tästä teimme sen päätelmän, että kaupungissa täytyy olla latvialaisia, tai muutenkin yleisesti ottaen baltialaisia. Ja onhan niitä: Rietumu Banka majailee aivan naapurissa, halpa viini siis maistuu. 2eur/plo. Pahaa kuulemma on.<br /><br />Tarkkasilmäisimmät lienevät tiedostaneet, että teen aivan koko ajan kaiken Lepsin kanssa. Skandaalinhakuisimmille täytyy tuottaa pettymys samantien, ja todeta että ei, me emme nuku samassa sängyssä tai muutenkaan suunnittele tulevaisuutta yhdessä. Tilanne vain nyt on sellainen, että suurin osa porukasta on poissa, joten kämppäkaverinani on ainoastaan Leps. Kotiin menivät, petturit.<br /><br />Lähen magamaan. Moro.Unknownnoreply@blogger.com0