Polski standard, §2

Lyhyt, mutta pikainen kevätflunssa on käyty läpi. B-luokan kansalaiselle siitä tosin seurasi myös tajunnantäyttäviä hengitysvaikeuksia, jotka kaiversivat syvää kuoppaa motivaatioon useiden päivän ajan. Kuopijon ilmasto tuntui kuitenkin auttavan, sillä kaikkein kairaavimmat oireet katosivat vain muutaman päivän altistuksen jälkeen. Treenaamiseen saattoi siis jälleen aloittaa, varovasti, mutta kevyesti.

Viikonloppu koostui kahdesta(!) yhteislenkistä, rauhallista menoa ja nautiskelua lauantaina, sunnuntaina takaisin päiväjärjestykseen. Valitettavaa kyllä, mutta SRM on edelleen pajalla, joten wattitietoja ei ole olemassa kuin arvioina. Arvio sunnuntaista kuuluu: yhteislenkin aikainen ap n. 220w, keskinopeus joidenkin tietojen mukaan 31km/h. Lisäksi ennen ja jälkeen ajetut Puijon kontrollinousut, yhteensä 330min.

Savi helisti lauantaina ajoissa, mutta myöhään, ja kertoi ohjelman muuttuneen; ylioppilaiden valmistumisjuhlallisuudet (eivät tosin omat) jäisivät väliin, kun karavaanimme suuntaisi kohti Afrikkaa. Marokkoa, jos anaalisiksi aletaan, mutta kukapa alkaisi. Afrikka kuin Afrikka, pimeä manner, sarvikuonojen maa, kansanmurha, nälänhätä, nettihuijaukset, Nelson Mandela, ryöstö, suvaitsemattomuus, kivitys, epätasa-arvo ja niin edelleen. Onko minulle kenties syötetty tietynlaista kuvaa kyseisestä mantereesta? Onko sinulle?

Tour de Maroc, ei tule muuta mieleen kuin aavikkoa halkovat valtatiet, jotka johtavat lopulta kivisille taivaankannen kannattelijan vuorille. Ajamme kivettyneen jumalan hartioilla!

Noh, enempää en kilpailusta tiedä. Ja itseasiassa luettuani edellisen kappaleen uudestaan huomaan, että sekin oli lähinnä fiktiota. Jotain sentään tiedän, kesto on kymmenen päivää.

Kirjoitan tätä matkalla Tallinnaan. Näyttää siltä, että Xprs(tai sinnepäin) saapuu satamaan. Kone kiinni ja rekkakannelle noutamaan pyörää, näin toimii ammattilainen. Logistiikan ammattilainen.

Ah, ennenkuin unohdan. Sain niin positiivista palautetta edellisen postauksen kuvista, että periaatteessa voisin laittaa niitä lisääkin. Jos jaksan. Ja konetta ei ole varastettu ennen sitä.





Puhelusta alkoi aikaistetun paluumatkan aikatauluttaminen, jota tosin vaikeutti lähtöaikataulun väliaikainen puuttuminen. Lopulta päätin suoria yksin tein Tallinnaan, eli maanantaista tulisi lepopäivä.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Todella mukavaa luettavaa nämä sivusi.Hauskaa kerrontaa!!
Tsemppiä kisoihin!

Anonyymi kirjoitti...

mites sie jätit teijän joukkueen kotokisat väliin viime viikonloppuna?

Tommi kirjoitti...

Sisälukutaidossa parantamisen varaa, vai?