Epälooginen luonne aineettomassa ruumiissa

Stare Rowiskassa meitä odotti uusi talo, kirjaimellisesti. Se oli vastarakennettu satojen orjien voimin, vaatien useita kuolonuhreja. Blogipäivitysten frekvenssistä voi tyhmempikin päätellä oliko rakennusvaiheessa kenellekään tullut mieleen vetää taloon puhelinlinjaa, joka olisi kuitenkin välttämätön alakertaan kuukauden sisällä avattavan kaupan ja siellä modernin Puolan tapaan käytettävän maksupääteen vuoksi. Talo nimettiin kurwamajaksi, analogisen älykkäästi, kuten odottaa saattaa.

Ensimmäiset päivät kuluivat masennuksen merkeissä, ei yhteyksiä ulkomaailmaan eikä naisia. Baari oli 300 metrin päässä, mutta se oli auki vain perjantaisin ja lauantaisin, kisojen aikaan siis. Selvittelimme muita mahdollisia aktiviteetteja, mutta niitä ei ole.

No, ajetaan sitten, kun ei muutakaan ole. Lenkin tiedot: 5h, ap 250, np 265. Tämän jälkeen SRM meni puruksi, eli wattitietoja ei ole odotettavissa hetkeen.

Viime viikolla sitten kisaan perjantaina, kolme etappia kahdessa päivässä, tempi, kritti ja maantie. Ei UCI-luokitusta, mutta mukana käytännössä samat porukat kuin Puolan UCI-kisoissa. (Huomaa, koetan tällä nostaa omaa häntääni).

Tempopyörän kanssa oli ongelmia, sain uuden pyöräni käsiini torstaina, mutta keskiö oli paskana, ja uutta korvaavaa ei ilmeisestikään ollut helppo hankkia.
Lainapyörän sain sitten lauantai-aamuna, jes. Pientä lämpöä reitillä, jalat kuin tuoretta muoviin käärittyä sontaa, kuumaa ja pehmeää.

Matkaan, katselin että edellälähtevällä ei ollut kuin maantie-kokoonpano allaan, kiinni siis, ja pian. Ei parasta vauhdinpidolle, mutta minkäs teet. Oli vaikeaa kärsiä, ei viitsinyt, ja kun ei viitsinyt, niin vauhti laski. Nihkeää. Piti keskittyä, vaikeaa oli, kun piti katsella reitin viereen sankoin joukoin jämähtäneitä nuoria tyttösiä.
Takkiin tuli, ja paljon. 1.40, muistaakseni. Sijoitus 13. Luulen ajavani vastaavan ainakin sen minuutin kovempaa, kun homma on hanskassa. Optimisti.
Tehoa voi tietenkin arvioida, ja arvioinkin ap:n olleen n.370w.
Ajo näyttää ok:lta, paremmalta kuin vuosi sitten, muttei todellakaan valmiilta. Yllättäin.

Iltapäivällä kritti, leveää tietä ja suhteellisen loivia kurveja, eli antaa muiden ajaa, pistekisana kun kyseinen ajo suoritettiin. Eipä siinä sen kummempia. Ekstraa tuli ajettua sekä aamulla että illalla, yhteensä joku 170km.

Sunnunutaina maantie, DHL komennossa, massakiri tiedossa, keli helppo jne.
Ekstraa taas, joten yhteensä se 170km. Piti paikkailla viikon lepoja, tai jotain.
Tai protestanttisen etiikan mukaista työmoraalia.

Välissä pari päivää, ja taas ajamassa. Memorial Andreidafa Trcoajdsadsdafagdsscisfne, suurinpiirtein. Alussa heti sivaria, mutta tällä kertaa päätimme toimia proaktiivisesti ja vetää niin helvetisti. Porukka paloihin. Pieniin, jäisiin kipaleisiin, joita sataa taivaalta Puolalaisessa kevät-illassa.

Luonnollisena jatkumona hatka, jossa noin 18 miestä, mukaanlukien kaksi meiltä. Hyvä, muttei aivan se, mitä tavoiteltiin. Pääjoukolta kisa loppui käytännössä siihen, ero oli 7 minuuttia hyvinkin pian. Niin joo, minä en siis ollut siinä hatkassa, vaan Prous ja Adam. No kuitenkin, ajeltiin vielä se reilu satanen täyteen ja sadepilvien ilmestyessä keski-euroopan tasangon horisonttiin, päätimme Lapan ja Lepsin kanssa kaartaa bussille.

Proussi oli 16. ja Adami joku 10., eli ok.

Huomenna kritti, pistekisana. Lepsillä kuumetta, lähtee ehkä kotiin.
Apokalypsi tulee, joko kuulitte?