Tsekkiläisen mielialapelaajan synteesi

Päivän ongelma on ollut ärtynyt keuhkoputki ja logistinen totuus, jonka mukaan kolmapäeväl alkava Tour du Loiri et Cher (mikä duo!) vaatii pyöräilijäjoukkion siirtymistä paikanpäälle tiistaina, tarkemmin sanoen aikaisin aamulla. Osallistumisesta tulisi siis tehdä päätös kuluvan päivän aikana, mikäli tahtoisi jäädä kotiin lepuuttamaan riekaleisia herm...keuhkojaan.

Noh, jos soututermit ovat jollekulle tuttuja, niin päivä on ollut yhtä henkistä soutamista ja huopaamista päätöksen suhteen. Paineita on asetettu niin joukkueen kuin kuin oman pääkopankin puolesta. Panoksena ovat toimineet niin terveyden säilyttäminen vähintään nykyisellä tasollaan, kuin myös pyrkimys tason nostoon tulevaisuutta varten sekä panos joukkueen mahdollisessa menestyksellä tulevan viikon egofestareilla. Arvuutella voi, mitä paineita mikin osapuoli on asettanut.

Epätaitoisuushan on viisauden mukaan pahinta, joten päätös oli tehtävä. Erilaisia mielipiteitä tuli metsästettyä puoli päivää, mutta päätöstä ei luonnollisesti pysty tekemään kukaan muu kuin itse minuus, oma tahto. Kisaan siis, kahden pyörretyn päätöksen jälkeen.

Koko päivän on satanut, aivan kuin vesi tahtoisi paeta Geulin syliin ja tehdä siitä uuden Eufratin, jalokiven. Iltapäivään jatkunut odotus tuotti kuitenkin tulosta; osuin puolentoista tunnin sateettomaan rakoon. Ap 235, np 250.

Kjäll, hirmuisessa kunnossa. Vähänkö hienoa!

Tuomas, tuo Suomen Eddie Edwards, ei sittenkään ylittänyt maaliviivaa ensimmäisenä Lattomerellä. Kapitalismi kukoistaa, kun vedonvälittäjä pitää vedonlyöjät pimennossa osallistujalistan suhteen.

Leps, tuo Suomen Matti Nykänen, teki miehen työn ja jätti ajamatta, siellähän sataa!
Raikuvat yhden miehen aplodit toki kajahtivat, kun ilmestyin yläkerrasta täydessä valmiudessa. Vanha fraasi, mutta näin toimivat ammattilaiset.

Pakkaamaan pitäisi varmaan mennä, vai viitsiikö? Aamullakin ehtinee, logistinen kaaos kuitenkin tiedossa ennen betoniteiden ritarien katoamista aamuiseen usvaan.

Slaap well.