Joku hullu, muttei ensimmäistä kertaa.
Imploosio, fissio ja soluhengitys 2.0. Syksy on edennyt yhä enenevässä määrin kiihtyvämpää tahtia vääjäämättä kohti kapitalistisen mekaniikan huostaanottamaa entistä kirkollista pyhää. Tietääkö kukaan enää miksi joulua alunperin juhlittiin? Että kaikille annettaisiin lahjoja? Jee sukset!
Allekirjoittanut on elänyt siis suurinpiirtein väliin jääneiden mm-kisojen jälkeen jakautunutta opiskelija-urheilija elämää, jälkimmäinen ei suinkaan vähimmällä painoarvolla. Harjoittelu sujunut hyvin, nousujohteisesti ja tehokkaammin kuin aikaisempina vuosina, ollen luonnollinen jatkumo suunnitelmalliseen urheilijan elinkaareen, jos analogia sallitaan.
Ammattiurheilijahan on ammatiton ilman työnantajaa, joten sellaisen uuden sellaisen etsintä on ollut käynnissä. Uuden, ja uljaan, globaalin maailman taloustilanne on kuitenkin vaikeuttanut usein työnantajien rahoittajien tilannetta, joka luonnollisesti heijastuu suoraan työnantajien häilyväksi muuntuneeseen olemukseen yksilöllisesti koettavassa olemusmatriisissa.
Glamour, etten sanois.
Allekirjoittaneen osalta tilanne näyttää kuitenkin monitahoisemmalta, sillä useampikin taho on osoittanut värväyshalukkuutta. Siitä lisää myöhemmin. Tällä päivitystahdilla siis tuossa joskus ensi vuonna, eikä ihan alussa.
Politiikka on myös alkanut kiinnostaa allekirjoittanutta, lähinnä käsitteellisellä tasolla ja kritiikin kannalta, täytyyhän jonkun räksyttää itsestäänselvyyksiä vastaan tuoreen naiivistisella asenteella, ja vielä täysin yhteensopimattomasta ja kompleksittomasta lähtökohdasta. Kaiken tämän voi kuitenkin ennustaa, taitamattomampikin, väistyvän sivuun kuin Zeuksen mahdin voimasta. Nuori ka pinnallinen toistaiseksi.
Mielenkiintoista on myös politiikan personoituminen, ja seikka, että poliittinen väittely johtaa usein ad hominem- argumentointiin. Taitavat puhujat.
Kapitalismin ja markkinoiden, Smithinkö se oli, näkymätön käsi masinoi ex-kirkkojuhlan alkavaksi ajallaan ja kenties vielä kestäväksi iäisyyteen. Eläköön alennusmyynti. Siksi tai juuri sen vuoksi allekirjoittanut on nähnytkin parhaaksi paeta kulutusjuhlaa Alppien lumiseen huomaan, paikkaan, jossa lumi on vielä valkeaa ja sataa taivaalta suuttimen sijaan. Paikkaan, joka tarjoaa pakopaikan Freudilta ja Weberilta.
Lumisateessa kulkee
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Tulihan se viimein sieltä.
Joulu, vai?
Lähetä kommentti